Denethor II
| Denethor | |
|---|---|
| Luoja(t) | J.R.R. Tolkien |
| Live-näyttelijä | John Noble (elokuvatrilogia) |
| Ensi- esiintyminen |
Taru sormusten herrasta (1954) |
| Henkilötiedot | |
| Laji | ihminen |
| Sukupuoli | mies |
| Kotipaikka | Gondor |
| Suhteet | |
| Puoliso(t) | Finduilas |
| Lapset | Boromir & Faramir |
Denethor eli Denethor II Ecthelionin poika on J. R. R. Tolkienin luoma kuvitteellinen hahmo fantasiaromaanissa Taru sormusten herrasta. Hän on Gondorin valtakunnan hallitseva käskynhaltija, jota kuvaillaan urhoolliseksi ja viisaaksi[1], kunnes hän muuttuu epätoivoiseksi ja lopulta menettää järkensä.
Rooli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Denethorin hahmo esitellään Taru sormusten herrasta -kirjan viimeisessä osassa, Kuninkaan paluussa, mutta hahmo mainitaan jo kahdessa ensimmäisessä osassa. Kun hobitti Peregrin Tuk on katsonut langenneen velho Sarumanin näkykiveen palantíriin ja nähnyt Mordorin hallitsijan Sauronin, velho Gandalf vie hänet Gondorin pääkaupunkiin Minas Tirithiin, jossa he tapaavat Denethorin käskynhaltijana valtaistuinsalissa. Koska Denethorin vanhempi poika Boromir on kaatunut örkkien nuoliin pelastaakseen Pippinin ja hänen toverinsa Meriadoc Rankkibukin, vastapalvelukseksi Pippin liittyy käskynhaltijan henkivartiokaartiin ja vannoo Denethorille uskollisuutta. Denethor kuitenkin suhtautuu halveksivaksi ja vihamielisesti Gandalfiin, koska hän on vakuuttunut siitä, että velho salaa suunnittelee Gondorin kruununperijän ja laillisen hallitsijan Aragornin paluuta.
Sauron aloittaa suunnitelmansa Keski-Maan valloittamiseksi, ja Mordorin armeijat marssivat Gondorin rajojen ylitse. Denethor neuvottelee sotapäälliköidensä kanssa Minas Tirithin puolustamisesta ja suostuu lähettämään sotajoukon puolustamaan Osgiliathin rauniokaupunkia. Sotilaiden komentajaksi ilmoittautuu vapaaehtoisesti Denethorin nuorempi poika Faramir. Denethor ihailee Boromiria mutta halveksii nuorempaa poikaansa.
Suurin osa sotilaista kaatuu taistelussa, ja Dol Amrothin prinssi Imrahil pelastaa Faramirin kuolemalta. Haavoittunut Faramir menettää tajuntansa, ja Denethor luulee, että hänen poikansa on kuollut. Sauronin armeijat piirittävät Minas Tirithin, ja Denethor vakuuttuu Mordorin ylivoimaisuudesta. Faramirin oletetun kuoleman johdosta masentunut Denethor päättää tehdä itsemurhan, jotta hänen ei tarvitsi nähdä Gondorin tappiota ja alistumista Sauronin käskyvaltaan. Epätoivoinen Denethor hyvästelee Pippinin ja menee Faramirin ja palvelijoidensa kanssa käskynhaltijoiden hautaholviin, jossa hän päättää polttaa roviolla itsensä ja poikansa. Pippin kuitenkin kertoo käskynhaltijan suunnitelmista vartija Beregondille ja velho Gandalfille, joka komentaa Minas Tirithin puolustusta.
Beregond päättää pelastaa Faramirin, joka tajuttomuutensa seurauksena ei ole tietoinen isänsä aikeista, mutta joutuu tappamaan hautaholvien portinvartijan ja kaksi muuta Denethorin palvelijaa. Kun myös Pippin ja Gandalf saapuvat hautaholviin, Denethorin käytös muuttuu maaniseksi. Hän paljastaa palantírin, jonka kautta hän kertoo nähneensä merirosvojen laivaston saapuvan Pelennorin kentille Mordorin armeijan avuksi. Denethor pilkkaa Gandalfin urheutta Minas Tirithin puolustuksen johdossa ja sanoo, ettei hän vanno uskollisuutta edes lailliselle kruununperijälle Aragornille. Beregond, Pippin ja Gandalf kantavat Faramirin pois hautakammiosta, mutta Gondorin tuhosta vakuuttunut käskynhaltija katkaisee käskyhaltijoiden sauvan ja jää makaamaan syttyneelle roviollensa puristaen palantíria käsissään. Denethorin itsemurhan tragisuus korostuu, kun paljastuu, että merirosvoalukset ovat tosiasiassa Aragornin hallinnassa: hän on kaapannut alukset tuodakseen sotilaita Gondorin eteläisistä lääneistä, eli Denethor oli tulkinnut väärin palantírin näyt. Denethorin kuolema muuttaa Minas Tirithin palantírin käyttökelvottomaksi, koska siinä näkyvät vain Denethorin palavat kädet.
Tolkien kertoo Denethorin menneisyydestä Kuninkaan paluun liitteiden artikkelissa Gondorin historiasta. Denethor II syntyi Gondorin valtakunnassa kolmannen ajan vuonna 2930 käskynhaltija Ecthelion II:n pojaksi. Denethorin nuoruudessa hänen isänsä neuvonantajaksi nousi salaperäinen mies nimeltä Thorongil, joka oli todellisuudessa valepukuinen Aragorn. Denethor kadehti Thorongilin suosiota isänsä hovissa, koska Ecthelion arvosti miestä enemmän kuin omaa poikaansa. Kun Thorongil katosi ja Ecthelion II kuoli vuonna 2984, Denethorista tuli Gondorin hallitseva käskynhaltija ja hän avioitui prinssi Imrahilin siskon Finduilasin kanssa. Finduilas synnytti Denethorille kaksi poikaa, Boromirin ja Faramirin, mutta kuoli nuorena ja vaimonsa kuolemasta masentunut Denethor aloitti Minas Tirithin palantírin käytön. Sauron kuitenkin onnistui oman näkykivensä avulla vääristelemään palantírin näkyjä, mutta Sarumanista poiketen Denethorista ei tullut Sauronin palvelijaa. Vääristeltyjen näkyjen seurauksena Denethor kuitenkin vakuuttui Mordorin sotajoukkojen ylivoimaisuudesta ja hänen luonteensa muuttui masentuneeksi ja pessimistiseksi.
| Edeltäjä: Ecthelion II |
Gondorin käskynhaltija 2984 – 3019 |
Seuraaja: Faramir |
Elokuvissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Denethoria ääninäytteli yhdysvaltalainen William Conrad vuoden 1980 piirroselokuvassa Kuninkaan paluu ja englantilainen Peter Vaughan BBC:n tuottamassa radiokuunnelmassa.
Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -trilogiassa Denethoria esittää australialainen John Noble. Rooliin harkittiin alun perin myös Donald Sutherlandia ja Patrick McGoohania.[2] Lisäksi Christopher Lee kertoi hakeneensa roolia, ennen kuin hänet valittiin Sarumaniksi.[3]
Denethor esitellään Kahden tornin pidennetyn DVD-painoksen uudessa kohtauksessa, mutta trilogian teatteriversiossa hahmo ilmaantuu vasta viimeisessä osassa Kuninkaan paluu. Alun perin Denethorin kaavailtiin osallistuvan jo Elrondin neuvostoon Sormuksen ritarit -elokuvassa, mutta suunnitelmasta luovuttiin[4].
Kuninkaan paluu -elokuvassa Denethor ei suostu kutsumaan Rohanin armeijoita Minas Tirithin puolustuksen avuksi, joten Pippin salaa sytyttää Gondorin kokot, jotta Rohan saisi viestin siirtää sotajoukkonsa Gondoriin. Kun Sauronin armeijat miehittävät Osgiliathin, Denethor lähettää Faramirin johdolla ritarinsa valtaamaan kaupungin, mutta kaikki Faramirin miehet kaatuvat örkkien nuoliin. Kun Denethor luulee poikansa menehtyneen haavoihinsa ja näkee Mordorin armeijan Minas Tirithin edustalla, hän menettää järkensä ja käskee sotilaita hylkäämään asemansa. Gandalf kuitenkin tainnuttaa hänet sauvallansa ja siirtyy puolustuksen johtoon. Kirjasta poiketen Denethor on elokuvassa haluton organisoimaan Gondorin puolustusta jo ennen Pelennorin kenttien taistelua, ja hänen palantírin käyttönsä ei ilmene katsojalle.
Jacksonin elokuvassa Beregondin hahmo on poistettu, joten hän ei ole Pippinin ja Gandalfin kanssa pelastamassa Faramiria. Denethor sytyttää rovionsa, mutta Pippin pelastaa tajuttoman Faramirin kuolemalta ja yrittää sammuttaa liekit. Käskynhaltija yrittää tappaa nuoren hobitin, mutta Gandalfin ratsu Hallavaharja potkaisee hänet rovion liekkeihin. Roviolla Denethor näkee Faramirin avaamassa silmänsä ja ymmärtää, että hänen poikansa on elossa. Hän kuitenkin leimahtaa liekkeihin ja juoksee huutaen pois hautaholveista, minkä jälkeen syöksyy alas Minas Tirithin reunanteelta pudoten alas satojen metrien korkeudesta. Kuninkaan paluun pidennetyn DVD-painoksen kommenttiraidalla Jackson tunnustaa virheen Denethorin kuolemassa, koska Tolkien mainitsee hautaholvien sijainneen Minas Tirithin viidennellä kerroksella ja kuitenkin Denethor syöksyy alas seitsemänneltä kerrokselta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nathan, Ian: Anything You Can Imagine: Peter Jackson and the Making of Middle-earth. Lontoo: HarperCollins, 2018. ISBN 9780008192471 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta, s. 899. (Alkuteos The Return of the King, 1955.) Suomentanut Kersti Juva, Eila Pennanen & Panu Pekkanen. Helsinki: WSOY, 2023. ISBN 9789510499399 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Nathan 2018, s. 168
- ↑ Nathan 2018, s. 165
- ↑ Braun, J.W.: The Lord of the Films: The Unofficial Guide to Tolkien's Middle-Earth on the Big Screen, s. 103. ECW Press, 2009. ISBN 978-1550228908 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
