Siirry sisältöön

Faruq

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Faruk)
Faruq I
فاروق الأول
Image
Virallinen muotokuva vuonna 1946.
Egyptin ja Sudanin kuningas
Valtakausi 28. huhtikuuta 1936 – 26. heinäkuuta 1952
Kruunajaiset 29. heinäkuuta 1937
Edeltäjä Fuad I
Seuraaja Fuad II
Syntynyt Farouk bin Ahmed Fuad bin Ismail bin Ibrahim bin Muhammad Ali
11. helmikuuta 1920
Abadainin palatsi, Kairo, Egyptin kuningaskunta
Kuollut 18. maaliskuuta 1965 (45 vuotta)
hospitale San Camillo, Rooma, Italia
Hautapaikka Al-Rifa'i moskeija, Kairo, Egypti
Puoliso Farida (naim. 1938; ero 1948)
Nariman Sadek (naim. 1951; ero 1954)
Lapset Prinsessa Farial
Prinsessa Fawzia
Prinsessa Fadia
Fuad II
Suku Muhammad Ali
Isä Fuad I
Äiti Nazli Sabri
Uskonto islam
Nimikirjoitus Image

Faruq tai Faruk (arab. فاروق‎, Fārūq; فاروق الأول Fārūq al-Awwal) ; (11. helmikuuta 1920 Abadainin palatsi, Kairo, Egyptin sulttaanikunta – 18. maaliskuuta 1965 Rooma, Italia) oli Egyptin kuningas vuosina 1936–1952.[1][2]

Faruq seurasi vallassa epäsuosittua isäänsä Ahmad Fuad I:stä. Hallitsijana hän oli toisin kuin isänsä aluksi suhteellisen pidetty. Toisen maailmansodan alkuvuosina britit eivät olleet niin kiintyneitä hänen katsottuihin saksalaismyönteisiin piireihinsä. Faruq joutui lopulta taipumaan brittien tahtoon, vaikka hänet oli ennen nähty heidän vastapainonaan. Myöhempinä vuosina hallinnon arvovalta romahti, mikä lopulta johti kuninkaan syrjäyttämiseen vallankaappauksessa vuonna 1952.

Faruq vietti viimeiset vuodet maanpaossa ulkomailla ja etenkin Italiassa, jossa hän kuoli sydänkohtaukseen Roomassa vuonna 1965.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faruqin vanhemmat olivat Egyptin hallitsija (kediivi 1917–1922 ja kuningas 1922–1936) Ahmad Fuad[3] ja tämän toinen puoliso, kuningatar Nazli Sabri.[2] Faruqin isä oli kuninkaana Egyptissä epäsuosittu hahmo.[3] Hän oli ollut monien poliittisten kriisien osapuoli. Isällä ei ollut myöskään kovin paljon aikaa pojalleen, joka varttui pääosin äitinsä, sisartensa ja muiden naispuolisten sukulaisten kanssa. Hänellä oli myös englantilainen yksityisopettaja.[2] Isä Fuad salli pojalleen vain hyvin vähän ystäviä. Hän oli läheinen myös ruotsalaisen lastenhoitajansa Gerdan kanssa ja sai leikkiä neljän sisarensa Fawzian, Faizan, Faikan ja Fathiyan kanssa.[4]

Nuorena poikana Faruq noudatti tiukkaa aikataulua, ja hänen jokapäiväistä elämäänsä säännösteli ankarasti hänen isänsä. Vaikka isä Fuadin kasvatustapa tarjosikin Faroukille runsaasti hemmottelua ja ylellisyyttä, nuori perillinen pysyi pitkälti eristettynä palatsin muurien sisäpuolelle ja sai tavata äitiään vain tunnin päivässä. Perillisen koulutus oli ollut puutteellista, jonka Fuad tajusi vasta myöhemmin. Farouk oli kuitenkin älykäs. Hän oppi puhumaan sujuvasti ranskaa, italiaa, englantia ja arabiaa. Hän oli ensimmäinen Egyptin kuningas, joka osasi maan kieltä.[4]

Vaikka perillisellä oli lahjoja, joita ei juurikaan ohjattu, häneltä puuttuivat kipeästi isälleen ominainen terävä-älyisyys ja kyky poliittiseen oveluuteen. Yksi piirre, jonka Faruq isältään kuitenkin omaksui, oli viehtymys käytännön piloihin.[4]

Faruqista tuli 13-vuotiaana virallisesti nimetty kruununprinssi tittelillä Ylä-Egyptin prinssi 12. joulukuuta 1933. Vuonna 1935 Faruq aloitti valtiomiestaitoja kehittävät opinnot Woolwichin Royal Military Collegessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hän ei ollut läpäissyt Eton Collegen pääsykokeita, mutta sai osallistua sotilasakatemian joillekin tunneille päiväoppilaana.[2][5] Hän nautti erityisesti miesvaltaisesta kurista, nyrkkeilyharjoituksista ja siitä että pystyi olemaan muitten ikäistensä poikien parissa.[4]

Opinnot keskeytyivät 16-vuotiaana isän kuoltua ja Faruq julistettiin Egyptin kuninkaaksi isänsä kuolinpäivänä 28. huhtikuuta 1936. Hän nousi valtaistuimelle virallisesti 6. toukokuuta 1936.[2][5] Hänen Egyptiin paluunsa jälkeen holhoojahallitus piti huolta hänen opintojensa jatkumisesta kunnes hän tuli täysi-ikäiseksi 18-vuotiaana.[5]

Valtaannousu kuninkaaksi ja toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
Faruq (vas.) ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt vuonna 1945 Isolla Katkerajärvellä Suezin kanavassa, jossa oli paikalla myös Saudi-Arabian kuningas Ibn Sa'ud. Roosevelt oli paluumatkalla Jaltan konferenssista.

Kruunajaisten jälkeen Faruq piti puheen suoraan egyptiläisille radion kautta sujuvalla egyptinarabiallaksi, mikä olisi ollut epätyypillistä hänen isältään, jonka puhuma kieli oli turkki tai italia. Hän oli valtakautensa alulla suosittu hahmo, toisin kuin monet muut oman dynastiansa.[3] Hänen hallituskautensa alkoi lupaavasti. Farouk kiersi ahkerasti ympäri Egyptiä ja oli hyvin tietoinen fellahien musertavasta, vuosisatoja jatkuneesta köyhyydestä. Oxfordin yliopistossa koulutetun opinto-ohjaajansa Ahmed Hassaneen Paššan vaikutuksesta Farouk kiinnostui yhteiskunnallisista uudistuksista. Sotavuosina Farouk ja Hassaneen vierailivat säännöllisesti Kairon ja Aleksandrian pommitetuilla alueilla.[6]

Toisin kuin isäänsä, Faruqia pidettiin alkujaan brittien vastavoimana, eikä samassa määrin näiden nukkehallitsijana.[3] Toisen maailmansodan alkuvuosina hänellä oli esimerkiksi joitakin yhteyksiä brittien vihollisiin akselivaltioihin lähipiirinsä henkilöiden kautta. Britit eivät sietäneet Faruqin haluttomuutta puuttua brittivastaiseen liikehdintään.[2]

Varsinkin kun Egyptiä alkoi toden teolla uhata saksalaisten eteneminen kohti Aleksandriaa. Britit halusivat ratkaista tilanteen puhdistamalla hallinnon saksalaismyönteisistä vaikuttajista. Ratkaisuna nähtiin Wafd-puolueen johtama hallitus. Sen johtaja Mustafa al-Nahhas ei ollut brittien suosiossa, mutta ainakaan häntä ei epäilty saksalaismyönteisyydestä. Wafd-puolueen kuviteltu kansansuosio olisi saattanut auttaa brittejä pitää tilanne hallussaan. Faruq ei tähän taipunut, jolloin britit vastasivat piirittämällä 4. helmikuuta 1942 Abadainin palatsin. Lopulta Faruq taipui ja nimitti al-Nahhasin pääministeriksi.[3] Brittien voitettua El Alameinissa loka-marraskuussa 1942 oli myös selvää, että heidän valtansa ei heti luhistuisi. Faruq joutui taipumaan brittimyönteiseen politiikkaan.[2] Egyptissä brittivastaiset asenteet kasvoivat entisestään, ja myös Faruqin monarkia menetti arvovaltansa.[3]

Vuoden 1948 arabien ja Israelin välinen sota päättyi Egyptin murskaavaan tappioon, ja armeijan upseerit nurisivat syyn olevan kuningas Faruqin korruptoituneissa hovimiehissä; näiden väitettiin kahmineen valtavia voittoja toimittamalla armeijalle ammuksia, jotka eivät toimineet, sekä käsikranaatteja, jotka räjähtivät heti sokan irrottamisen jälkeen. Faruq vaikutti suhtautuvan asiaan välinpitämättömästi.[6]

Maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Egyptiä leimasivat poliittiset kiistat, sekä kommunistien, Muslimiveljeskunnan, ja asevoimien upseeriston liikehdintä. Faruq vietti yhä enemmän aikaansa ulkomailla Kyproksella ja Euroopassa. Kairossa hän asui palatseissaan ja kävi esimerkiksi uhkapelaamassa Kairon uudessa kaupungissa muuten välttäen sosiaalisia tilanteita. Epäsopiviksi nähdyt ulkomaanmatkat ja niiden aikaiset tapahtumat herättivät närää oppositiossa. Hyvällä ei katsottu myöskään avioeroa Egyptin kuningatar Faridasta vuonna 1948 ja uutta avioliittoa Nariman Sadikin kanssa vuonna 1951.[2]

Image
Arabiliiton johtajat vuonna 1946: Oikealta vasemmalle: Jordanian Abdullah I, Egyptin ja Sudanin Faruq I, Syyrian presidentti Shukri al-Quwatli, Irakin emiiri AbduliIah ja Saudi-Arabian kruununprinssi Sa’ud ibn Abdilaziz.

Sodan jälkeen Faruq kasvatti vaikutusvaltaansa Lähi-idässä perustamalla Arabiliiton. Sitten hänen ensimmäinen avioliittonsa kuningatar Faridan kanssa kariutui, ja hänen luottomiehensä Hassaneen Pašša menehtyi sydänkohtaukseen. Hassaneenin tilalle tuli kyseenalaista väkeä, kuten italialainen parturi ja sähköasentaja Pulley Bey sekä ovela libanonilainen lehtimies Kareem Tabet. Pian Faruq vietti yönsä pelaten korttia jopa neljä-viisi päivää yhteen menoon Hotel Aubergessä ja Kairon Royal Automobile Clubilla tai kierteli Ranskan Rivieralla, missä hän vuokrasi 30-huoneisia hotellisviittejä ja saattoi hävitä kasinoilla yli 100 000 dollaria viikossa. Hänet yhdistettiin toistuvasti vatsatanssijoihin ja kauneuskuningattariin.[6][7]

Hän myös keräili sveitsiläisiä kelloja,[8] posliinia, autoja,[9] postimerkkejä, koruja, hopeaa, Fabergén valmistamia esineitä ja pornografiaa sekä varsinkin kultarahoja,[6][8] joiden yli 8 500 rahan kokoelmasta tuli maailmankuulu mm. sen sisältämän erittäin harvinaisen vuonna 1933 lyödyn amerikkalaisen Double Eagle 20 dollarin kultarahan vuoksi. Kokoelman huutokauppasi Sotheby's vuonna 1954.[10][11] Adolf Hitlerin vuonna 1938 Faruqille häälahjaksi antaman harvinaisen Mercedes-Benz 540K:n lisäksi hänen kokoelmaansa kuului myös Rolls-Royceja ja Bentleyitä.[9]

Tammikuussa 1951 egyptiläiset sissit iskivät brittien varuskuntaan Suezin kanavavyöhykkeellä. Tapahtumat ja seuranneet mellakat 26. tammikuuta Kairossa tulivat tunnetuksi Mustana lauantaina. Al-Nahhas ja Faruq syyttelivät toisiaan.[3] Britit eivät olleet erityisen halukkaita puuttumaan asioihin imperiumissaan etenkin, kun he olivat pari vuotta aikaisemmin vetäytyneet Intiasta.[2] Vanha valta Egyptissä oli nyt menettänyt miltei kaiken valtansa. Faruq nimitteli nopeasti kaatuvia hallituksia, joita seuraavan puolen vuoden aikana oli neljä. Kansa odotti tahoa, joka astuisi vanhan vallan tilalle.[3]

Kukistuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanottu vapaiden upseerien salaliitto suunnitteli toimintaa. Faruq ja Egyptin tiedustelupalvelu tiesivät asiasta, mutta olivat myös kyvyttömiä vastaamaan tehokkaasti. Faruq syytti salaliittolaisten olemassaolosta brittejä, mutta määräsi heidän pidätyksensä liian myöhään, vain paria tuntia ennen[2] vallankaappausta yöllä 23. heinäkuuta 1952. Kuninkaalle uskollisia sotilaita pidätettiin ja aamulla radiossa upseeri Anwar Sadat kertoi uudesta kenraali Muhammad Nagibin johtamasta hallinnosta ja vanhan syrjäyttämisestä.[3] Faruq, joka ei enää luottanut britteihin, otti yhteyttä Yhdysvaltoihin perheensä auttamiseksi. Uuden sotilashallinnon pääministeri Ali Mahir antoi kuninkaalle 26. heinäkuuta käskyn luopua vallasta ja lähteä maasta kello 18.00 mennessä.[2] Faruq luopui vallasta puolivuotiaan poikansa Ahmad Fuadin hyväksi ja lähti Egyptistä kuninkaallisella El-Mahrousa jahdillaan Ras el-Tinin palatsista Aleksandriasta Napoliin.[3][5][6]

Valtakauden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faruq asettui aluksi lapsineen ja vaimonsa Narrimanin kanssa Caprille.[9] Hän eli maanpaossa kolmetoista vuotta, sai Monacon kansalaisuuden ja eli enimmäkseen Roomassa.[6] Lapset lähetettiin Le Rosayn sisäoppilaitokseen Sveitsiin ja kaikki kustannukset maksoi Saudi-Arabian kuningasperhe, koska Faruq ei ollut ehtinyt ottaa omaisuutta mukaan pikaisen maastalähdön vuoksi.[12]

Julkisuudessa hän käytti tummia laseja, ja hänen seurassaan oli kaksi henkivartijaa, jotka pitivät toimittajat ja uteliaat sivulliset loitolla. Yksityiselämässään Faruq jahtasi väsymättä naisia; hänen kerrottiin tuntevan nimeltä jokaisen Rooman seuralaispalveluja tarjoavan naisen. Kun jokin nouseva filmitähti ilmestyi Via Venetolle uusi arvokoru yllään, ystävät tarkastelivat sitä ja kysyivät: ”Faruq?”[6]

Faruq sai sydänkohtauksen roomalaisessa ravintolassa keskiyöllä 28-vuotiaan pitkäaikaisen naisystävänsä, oopperalaulaja Anna Maria Gattin kanssa nautitun illallisen jälkeen ja kuoli myöhemmin San Camillon sairaalassa 45-vuotiaana 18. maaliskuuta 1965.[6]

Faruq I oli Muhammad Alista polveutuvan dynastian kymmenes viimeinen varsinaisesti valtaansa käyttänyt Egyptin hallitsija.[2] Egyptin hallitus hylkäsi aluksi hänen toiveensa tulla haudatuksi Kairon Al-Rifa’in moskeijaan. Lopulta hänet kuitenkin haudattiin sinne vuosia myöhemmin Saudi-Arabian kuningas Faisalin väliintulon ansiosta[8] testamenttinsa ja perheensä pyynnön mukaisesti, mutta hyvin hiljaisesti keskellä yötä ja suurten turvatoimien saattelemana.[2][12]

Avioliitot ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faruq oli naimisissa kaksi kertaa. Kuningatar Faridan kanssa hän oli naimissa vuosina 1938−1948.[2]

Vuonna 1949 hän huomasi hurmaavan nuoren naisen kairolaisessa koruliikkeessä. Hänen vakoojansa raportoivat naisen olevan Narriman Sadik ja kertoivat tämän olevan menossa naimisiin egyptiläisen diplomaatti Zaki Hashemin kanssa. Faruq määräsi Hashemin ulkomaankomennukselle ja avioitui itse Narrimanin kanssa.[6] Kuningatar Nariman Sadik avioitui Faruqin kanssa vuonna 1951 ja he erosivat Faruqin kukistumisen jälkeen vuonna 1954.[2]

Faruqilla oli kolme tytärtä Farial (s. 1938), Fawzia (s. 1940) ja Fadia (s. 1943) ensimmäisestä avioliitostaan ja yksi poika seuraavasta, kruununprinssi Fuad II.[2] Tämä hallitsi alle vuoden ikäisenä vauvana nimellisesti vain vuoden ajan kunnes Egyptistä tuli tasavalta.[1]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[13]

Ulkomaalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[13]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Farouk I | Reign, Abdication & Monarchy Encyclopedia Britannica. Arkistoitu 26.10.2025. Viitattu 13.1.2026. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Bearman, P. J.; Bianquis, Th.; Bosworth, C. E.; van Donzel, E.; Heinrichs, W. P.: Encyclopaedia of Islam, Volume XII (Supplement), s. 299–302. (Volume XI – W–Z) Koninklijke Brill, Leiden, 2004. ISBN 90 04 13974 5 (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Sergejeff, Andrei: ”Itsänäisyys (1922-1952)”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3
  4. 1 2 3 4 Memoirs of Egypt’s King Farouk reveal lonely boyhood Al Arabiya English. 27.1.2014. Viitattu 4.10.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 King Farouk 2026. The Arab Republic of Egypt Presidency. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Egypt: A Tale of Two Autocrats TIME. 26.3.1965. Viitattu 5.10.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Egypt’s King Farouk: philanderer or family man? Al Arabiya English. 28.1.2014. Viitattu 5.10.2026. (englanniksi)
  8. 1 2 3 Torres, Carlos: Complicated Collectors: King Farouk I SJX Watches. Viitattu 5.10.2026. (englanniksi)
  9. 1 2 3 King Farouk’s fabulous wealth Al Arabiya English. 30.1.2014. Viitattu 5.10.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Menchaca García, Roberto: King Farouk’s Numismatic Collection Numismatic News. 21.9.2026. Viitattu 5.10.2026. (englanniksi)
  11. ↑ Washington University Libraries: The Palace Collections of Egypt. Sotheby & Co., 24.2.1954. Teoksen verkkoversio Viitattu 5.10.2026.
  12. 1 2 Ferial Farouk: Fate of a Princess | قدرالأميرة فريال فاروق 10.12.2018. ​Ricardo Karam. Viitattu 19.10.2026. (englanniksi)
  13. 1 2 Egypt 14 2023. royalark.net. Viitattu 30.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Image Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Faruq Wikimedia Commonsissa
  Edeltäjä:
Fu’ad		 Egyptin kuningas
1936–1952		 Seuraaja:
Fu’ad II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Faruq&oldid=24329779”