Siirry sisältöön

Hippiäinen

Wikipediasta
Hippiäinen
Image
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen [2]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Hippiäiset Regulidae
Suku: Hippiäiset Regulus
Laji: regulus
Kaksiosainen nimi

Regulus regulus
(Linnaeus, 1758)
Image
Katso myös

 Image Hippiäinen Wikispeciesissä
 Image Hippiäinen Commonsissa

Hippiäinen (Regulus regulus) on pienikokoinen varpuslintu.

Nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippiäisen historiallisia nimiä ovat olleet cuningan lintu (suora suomennos ruotsin sanasta kungsfågel), käpylintu, lehtilintu, pensaspyöri, metzävarpuinen, hippikerttunen ja eräät muut.[3] Tieteellinen nimi Regulus on latinaa ja tarkoittaa prinssiä tai pientä kuningasta.[4] Ajatus kuninkaallisuudesta on peräisin linnun kullankeltaisesta päälaesta, joka tuo mieleen kruunun,[5] ja "hippiäinen" viittaa linnun pieneen kokoon.[6]

Tuntomerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
Hippiäisen koko suhteutettuna koiran kokoon.

Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu: sen pituus on vain noin 8,5–9,5 cm. Hippiäinen painaa noin 4,5–7 grammaa. Hippiäisen ruumis on pallomainen ja sillä on lyhyt niska ja suhteellisen suuri pää. Nokka sillä on hento ja musta. Hippiäinen on yläpuolelta harmaanvihertävä ja alapuolelta vaaleanharmaa. Päälaella kulkee mustareunainen pitkittäisjuova, joka koiraalla on oranssi ja naaraalla keltainen. Siivillä on kaksi valkoista juovaa. Poikaspuvussa hippiäisen päälaki on yksivärisempi eikä siinä ole keltaista juovaa. Lisäksi nokka on vaalea. Nuori hippiäinen saa aikuispuvun loppukesällä. Kanariansaarilla elävällä alalajilla teneriffae on musta otsa ja sen vatsapuoli on voimakkaamman punertavanbeige kuin Manner-Euroopan hippiäisillä.[7]

Hippiäisen laulua, nauhoitettu Surreyssa, Englannissa.

Hippiäisen tavallisin ääni on ohut ja hyvin korkea, kolmi- tai nelitavuinen sirinä. Varoitusääni on puukiipijän kutsuääntä muistuttava terävä ja korkea tsiih. Hippiäisen laulu on hyvin korkea, rytmiltään veivaava sävelkuvio.[7]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippiäistä tavataan Euroopassa ja osassa Aasiaa.[1] Suomessa se pesii koko maassa Keski-Lappiin saakka. Vuosina 2019–2024 Suomen pesimäkannaksi arvioitiin keskimäärin 1,2 miljoonaa paria.[8] Hippiäiskannat vaihtelevat suuresti eri vuosien välillä talven ankaruudesta riippuen.[9]

Hippiäisen Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[10][11][8]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012770 0001 700 000
2013–2018782 5971 176 8921 481 232
2019–20241 100 0001 200 0001 600 000

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Hippiäisen arvo on 34 euroa.[12]

Hippiäinen on osittaismuuttaja. Suomen hippiäisistä osa muuttaa syys–lokakuussa Länsi- ja Keski-Eurooppaan.[13] Noin puolet Suomen hippiäisistä talvehtii Suomessa.[9] Muuttavat yksilöt ovat lähinnä nuoria lintuja, kun taas vanhat yksilöt jäävät pääosin Suomeen.[13]

Elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
Hippiäinen (naaras)

Osa hippiäisistä muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan ja palaa sieltä huhtikuussa. Lähes puolet hippiäisistä jää kuitenkin talvehtimaan Suomeen, ja ankarat pakkastalvet saattavat johtaa koko talvehtijakannan menehtymiseen. Suomen pakkasiin jääminen kuitenkin hyödyttää talvehtijoita: ne saavat vallatuksi parhaat pesimäpaikat ennen muuttajia. Kylminä talviöinä hippiäinen voi pudottaa ruumiinlämpöään kymmenen astetta, mutta silti ero ulkoilmalämpötilaan voi olla jopa 50–70 °C. Energian saamiseksi tulipalopakkasilla hippiäisen täytyy löytää n. 3 grammaa ravintoa päivässä. Talvella hippiäiset lyöttäytyvät tiaisparvien matkaan.

Alati levottomana puustossa liikkuvaa hippiäistä on vaikea saada näkyviin. Mikäli se onnistuu, on tunnistaminen helppoa: vihreänharmaa, rauhattomana alituiseen korkeasti visertelevä pikkulintu ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan pyrähtelee jatkuvasti oksalta toiselle. Hippiäinen on aito kuusimetsän laji, mutta muuttomatkoilla sitä saattaa tavata muunkinlaisissa ympäristöissä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippiäiset tekevät taidokkaan pallomaisen pesänsä kuusenoksan alapuolelle rakentaen sen hämähäkinseiteistä, sammalista ja jäkälistä. Toukokuussa naaras munii 8–12 munaa ja hautoo niitä 15–17 vuorokautta. Munat ovat 13,5 mm pitkiä, 10,5 mm halkaisijaltaan ja ne painavat noin gramman[14]. Molemmat emot ruokkivat poikasia pesässä 17–22 vuorokautta. Pesän ulkopuolella ruokkimisesta vastaa koiras, kun naaras hautoo jo toista pesuetta.

Ravinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimman osan ravinnostaan hippiäinen saa kuusesta.[15] Sen ruokavalioon kuuluvat mm. hyönteiset, toukat, kotilot ja hämähäkit.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 BirdLife International: Regulus regulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.12.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Jari Valkama: Hippiäinen – Regulus regulus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Häkkinen, 2011, s. 356
  4. ↑ Jobling, 2010, s. 332
  5. ↑ Samuli Haapasalo: 100 päivää luonnossa: Hippiäinen, pieni kuningas Suomen Luonto. 7/ 2026.
  6. ↑ Kun linnut saivat nimensä Natura. 10.12.2021.
  7. 1 2 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 336. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  8. 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 10.12.2025.
  9. 1 2 Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 11.2.2013.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Regulus regulus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  11. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Regulus regulus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 10.12.2025.
  13. 1 2 Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 260. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  14. ↑ Kivipelto, Arja: Mainio Muna. Helsingin Sanomat, 3.4.2012, s. D1. Helsinki: Sanoma.
  15. ↑ Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 114. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hippiäinen&oldid=24301781”