Lenita Airisto
| Lenita Airisto | |
|---|---|
 Lenita Airisto Helsingin kirjamessuilla 2010. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1937 Helsinki |
| Muut tiedot | |
| Tutkinnot | diplomiekonomi |
| Puoliso | Ingvar S. Melin (1961–1971) (er.) |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Hymmi Lenita Aulikki Airisto (s. 1. tammikuuta 1937 Helsinki)[1] on suomalainen tietokirjailija, luennoitsija, televisiotoimittaja, liike-elämän vaikuttaja ja yrittäjä sekä diplomiekonomi.[2]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lenita Airisto kruunattiin 17-vuotiaana Arkadian Yhteislyseon lukiolaisena Suomen Neidoksi[3][4] vuonna 1954. Hän osallistui tämän jälkeen Suomen edustajana Miss Universum kilpailuihin Miami Beachilla heinäkuussa 1954. Hän viipyi Yhdysvalloissa puoli vuotta vaihdettuaan paluulentolippunsa rahaksi, kiersi maata ja palasi Queen Mary -laivalla. Siellä hän tutustui kahdeksan suomalaisen liikemiehen ryhmään. Heistä oli hänelle pian apua, kun isä Reino Airisto kuoli vuonna 1956 vain 57-vuotiaana, ja alaikäisen tyttären oli hankittava lainaa isän perustaman konttorialan opiston säilyttämiseksi.[5]
Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1957 ja ylioppilasmerkonomiksi vuonna 1958. Diplomiekonomiksi hän valmistui Svenska handelshögskolanista vuonna 1961.[1] Lisäksi Airisto on muun muassa opiskellut tv-journalismia Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa 1960-luvun alussa, jolloin hänen aviomiehensä Ingvar S. Melin opiskeli Berkeleyn yliopistossa.[6]
Airisto on tehnyt merkittävän 30-vuotisen uran tv-toimittajana ja juontajana prime time -ajankohtaisohjelmissa. Hän oli Tesvision ensimmäisiä kuuluttajia Teija Sopasen ohella. Hän oli mukana muun muassa vuosina 1967–1969 esitetyssä Jatkoaika-ohjelmassa, jota hän juonsi yhdessä Aarre Elon ja Hannu Taanilan kanssa. Hän työskenteli niin TV1-kanavan kuin MTV:n ja Kolmoskanavan ohjelmatiimeissä ja juonsi lukuisia ohjelmia kuten lauantai-illan viihdeohjelmaa Laiva on lastattu (1959–1962) sekä ajankohtaisohjelmia kuten Tuulimylly (TV1 1964–1965), Tuumat (TV1 1970)[7], Iltalintu (MTV1 1976) ja 7. hetki (TV3 1988–1991).
Airisto on ollut järjestämässä ja juontamassa monia gaaloja ja televisiotapahtumia kuten Unicef-gaalaa (1967), AIDS-gaalaa (1988) ja Talkoo-gaalaa 75-vuotiaan Suomen kunniaksi Helsingin juhlaviikkojen avauksena vuonna 1992.[8]
Airisto on toiminut yrittäjänä kansainvälisessä liike-elämässä yli 40 vuotta. Hän on myynyt suomalaisen teollisuuden tuotteita, suunnitellut myynninedistämiskampanjoita ja tuottanut Suomi-kuvan promootioita. Lenitan muoti- ja matkailu-show’ssa Success Story Finland vuosina 1972–1988 suomalaisia muotiasuja kuvattiin eri puolilla maailmaa mm. Kiinassa ja Japanissa ja markkinoitiin kuluttajille Pohjoismaissa.
Vuonna 1971 Airisto perusti nimeään kantavan Airisto Oy:n.[1] Yhtiö tuotti, suunnitteli ja toteutti vientiin suunnattuja promootioita, jotka kasvoivat vuosituhannen loppua kohti suuriksi maailmankiertueiksi kuten Suomi luo ja vie, Creative Finland ja Success Story Finland -tuotannot.[2]
Tietokirjailijana Airisto on julkaissut muun muassa kansainvälisiä taloustrendejä, yrittäjyyttä, naisten oikeuksia ja globalisaatiota käsitteleviä kirjoja. Airisto on myös suosittu luennoitsija niin Suomessa kuin ulkomaillakin.[2]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Airisto asuu Helsingin Kaskisaaressa.[9] Hän oli vuosina 1961–1971 naimisissa RKP:n kansanedustaja, kauppatieteen lisensiaatti Ingvar S. Melinin kanssa. Airisto on seurustellut 1970-luvulla Vesa-Matti Loirin kanssa.[10] Lenita Airisto paljasti vuonna 2017, että hänellä oli salasuhde 40 vuoden ajan naimisissa olevan Max Jakobsonin kanssa vuodesta 1973 lähtien.[11] Airisto on vapaaehtoisesti lapseton. Airiston sisar oli kehitysvammainen, eikä Airisto halunnut vammaisia lapsia, minkä takia avioliitto Melinin kanssa päättyi. Airiston mukaan hänellä on suuri sukurasite saada vammainen lapsi.[12]
Lenita Airisto vetäytyi julkisuudesta vuonna 2023. Heinäkuussa 2024 hänen vuodesta 1971 johtamalleen yhtiölle Airisto Oy:lle nimitettiin uusi toimitusjohtaja, Anna Pellosniemi.[13]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritari (Suomi)[2]
Stadin Slangi valitsi Airiston vuoden 2013 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2013.[14] Airisto on valittu myös Vuoden Naiseksi.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Voitontahto. Avain suomalaisten menestymiseen. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 978-951-1-13146-5
- Menestys! Uusia näkemyksiä ja selkeitä virikkeitä 2000-luvun businessihmiselle. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 978-951-1-14147-1
- Rautarouva/Teräsmies. Globaalilla markkinapaikalla. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 978-951-1-15158-6
- Jatkoaika. Molto vivace. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16088-5
- Naarasenergia. Hyöty ja uhka. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-16088-5
- Kauneus on lisäarvo. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 978-951-1-18931-2
- Saanko luvan? Ei kun omin luvin! Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-20739-9
- Eläköön 100 vuotta! Ikävallankumous vai suuri utopia? Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23065-6
- Elämäni ja isänmaani. Helsinki: Bazar, 2017. ISBN 978-952-279-304-1
- Noitanaisen ilosanoma : Puolustaudu! Taistele! Voita! Helsinki: Bazar, 2022. ISBN 978-952-376-480-4
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Kuka kukin on 2011, s. 38–39. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8
- 1 2 3 4 5 Lenita Airisto airisto.fi. Arkistoitu 15.1.2016. Viitattu 29.7.2026.
- ↑ Salonen, Erkki (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 337. Helsinki: Otava, 1954.
- ↑ Kenestä Suomen Neito 1954 (15.4.1954) Elävä arkisto. Yle. Viitattu 22.5.2014.
- ↑ Lenita Airisto on elänyt täysillä ja nöyristelemättä Apu. 2.3.2017. Viitattu 14.7.2026.
- ↑ Vahtera, Tiina: Lenita Airisto vastusti stalinisteja ja houkutteli Mauno Koivistosta esiin hurmurin – tällainen oli Lenitan huikea 60-luku! Ilta-Sanomat. 4.7.2017. Viitattu 14.7.2026.
- ↑ Naurettavana viihde. Helsingin Sanomat, 7.3.1970, s. 35. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Airisto, Lenita: Elämäni ja isänmaani. Bazar Kustannus Oy, 2017.
- ↑ Näin hulppeasti tunnetut suomalaiset asuvat Ilta-Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 22.7.2014.
- ↑ Lindfors, Jukka: Vesa-Matti Loiri ja Lenita Airisto kohtasivat jälleen Mansikkapaikassa Yle Elävä arkisto. 18.09.2009.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Lenita Airistolla salasuhde naimisissa olevaan mieheen 40 vuoden ajan: "Olimme alusta lähtien avoimesti yhdessä" Iltalehti. 8.3.2017.
- ↑ Lehtikanto, Katariina: Lenita Airiston kehitysvammaisen Armi-sisaren kovalla kohtalolla suora vaikutus Lenitan elämään - valitsi lapsettomuuden Iltalehti. 8.3.2017.
- ↑ Koste, Henna: Yllätyskäänne Lenita Airiston yhtiössä. Iltalehti, 1.8.2024. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2024.
- ↑ Kundi & Friidu Stadin Slangi. Arkistoitu 27.1.2015. Viitattu 29.7.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lenita Airisto Wikimedia Commonsissa
Sitaatteja aiheesta Lenita Airisto Wikisitaateissa- Airisto.fi-verkkosivusto, arkistoitu 20.4.2024.
- Iltalehden Julkkislista: Lenita Airisto.
- Lenita Airisto haastattelussa. Kirjastokaista-video.
- Lenitan läksyt. (Arkistoitu – Internet Archive) Lenita Airiston blogi Gloria-lehdessä.
- Lenita Airisto Punaisessa langassa. Ylen Elävä arkisto 29.11.2009.
- Myrskyt pitävät Lenita Airiston nuorena. Kuusi kuvaa 10.6.2017. Yle Areena.
- Airisto, Lenita hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
