Myzeqen tasanko

Pyhän Marian luostari antiikin Apollonian raunioiden lähellä.

Myzeqen tasanko (alb. Fusha e Myzeqesë, myös Myzeqeja) on Albanian suurin tasanko Adrianmeren rannikkoalangolla. Se ulottuu Kavajësta pohjoisessa Vlorën seudulle etelässä ja rajoittuu idässä Erzenin keskijuoksun mäille, Dumren karstialueelle sekä Beratin ja Mallakastërin kukkuloille. Alueen pinta-ala on 1 586,8 neliökilometriä.

Tasanko jakautuu Suureen eli Lushnjën Myzeqeen Shkumbin- ja Semanjokien välissä, Pieneen eli Fierin Myzeqeen Semanin ja Vjosajoen välissä sekä Vlorën Myzeqeen Vjosan alajuoksun vasemmalla rannalla. Sen keskiosassa on pohjois-eteläsuuntainen harjanne. Alluviaalitasangon korkeus on alle 20 metriä merenpinnasta. Divjakën kukkuloiden korkeus on 192, Ardenicën 174 ja Topalltin 235 metriä.

Seudulla vallitsee leuto merellinen välimerenilmasto. Keskilämpötila on tammikuussa Lushnjëssa 16,2 ja Fierissä 15,2 ja heinäkuussa vastaavasti 24,6 ja 23,4 astetta. Vuotuinen sademäärä on 931 ja 971 millimetriä. Shkumbinin, Semanin ja Vjosan vettä käytetään laajasti maatalouden keinokasteluun.

Jokien tuoman maa-aineksen muodostama tasanko oli aikaisemmin pääosin suota ja niittyä, mutta toisen maailmansodan jälkeen se otettiin kokonaan maatalouskäyttöön. Samalla rakennettiin kastelukanavia, tekojärviä ja uusia asutuksia. Pensaikkoa kasvaneille kukkuloille istutettiin viini- ja hedelmätarhoja ja aluetta vaivannut malaria hävitettiin. Perinteisten vehnän ja maissin lisäksi alettiin viljellä puuvillaa, auringonkukkaa, rehukasveja ja vihanneksia. Tasangolla tuotettiin myös maitoa ja lihaa, ja sinne perustettiin kemian, konepaja-, öljynjalostus-, tekstiili- ja elintarviketeollisuutta. Alueella on useita öljy- ja maakaasuesiintymiä.

Kommunistivallan kaatumisen jälkeen Myzeqen tasangolla on tapahtunut huomattavia muutoksia. Kaupunkien ja rakennetun maaseudun pinta-ala on kasvanut, ja maatalousmaan osuus on laskenut runsaaseen 40 prosenttiin (vuonna 2020). Samalla myös metsien ja pensaikon peittämä alue on pienentynyt.