Siirry sisältöön

Poliisin erityisyksikkö

Wikipediasta
Image
Ranskan GIGN-erikoisjoukkojen jäseniä ja ajoneuvo.
Image
Alankomaiden Dienst Speciale Interventiesin jäseniä harjoittelee koulussa.
Image
Nordrhein-Westfalenin osavaltion Spezialeinsatzkommandon käytössä oleva helikopteri Saksassa.

Poliisin erityisyksikkö eli taktinen yksikkö on erityiskoulutettu ja -varustettu poliisiyksikkö tai puolisotilaallinen ryhmä, viranomaisten erikoisjoukko, jonka tehtävä on vastata erityisen vaarallisiin tilanteisiin, kuten ampumisiin, terrori-iskuihin, panttivankitilanteisiin ja piirityksiin. Tälläinen ryhmä lähetetään pysäyttämään meneillään oleva väkivaltatilanne tai pidättämään vaarallinen rikollinen.

Poliisin taktisia erikoisyksiköitä alettiin perustamaan Yhdysvalloissa 1960-luvulla lähinnä väkivaltaisten mellakoiden takia ja Euroopassa 1970-luvulla terrorismin, kuten Münchenin olympialaisten verilöylyn takia. Tarvittiin poliisiysiköitä, jotka kykenevät menemään vaarallisimpiin tilanteisiin. Yhdysvalloissa tälläisistä erikoisryhmistä käytetään yleisesti nimitystä SWAT. Nykyään suurimmassa osassa maailman maista on jonkinlainen kansallinen valmiusyksikkö tai useita. Yhdysvalloissa suurimmalla osalla isompien kaupunkien poliisilaitoksista on oma yksikkönsä, ja monilla muilla viranomaisilla myös omansa.[1][2]

Lainvalvontaviranomaisten erikoisyksiköiden tyypit ja nimitykset vaihtelevat suuresti. Yksikkö voivat olla osa poliisia, sotilaspoliisia, santarmia tai muuta viranomaista, tai toimia itsenäisesti. Useissa maissa eri viranomaisilla on omat erityisyksiköt, vaikka tehtävätyypit olisivatkin lähes samat. Erikoisyksiköt ovat hyvin varustettuja ja raskaasti aseistettuja, ja ne muistuttavat paljon sotilasjoukkoja, joten rajanveto armeijan ja poliisin välillä voi olla vaikeaa. Monet yksiköt ovatkin monelta osin puolisotilaallisia; sotilastason varustus, koulutus ja vaaralliset tehtävät, mutta poliisin hallinto ja siiviilitoimijoita vastaan taistelu. Monesti yksikkö on nimetty varta vasten terrorisminvastaiseksi.[1][2]

Erikoisyksiköihin valitaan hyvät fyysiset ja henkiset edellytykset omaavia henkilöitä. Erikoiskoulutus on keskiössä: se on tavallista poliisikoulutusta vaativampi ja keskittyy vaarallisten tilanteiden hallintaan. Yksikön jäsenet voivat saada roolin ja koulutuksen johonkin tehtävään, kuten tarkka-ampujaksi. Joukon aseistus on yleensä hyvä ja tarkasti valittu. Liikkumiseen käytetään esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja ja helikoptereita.[1][2][3]

Suomen poliisin pääasiallinen erikoisjoukko on Helsingin poliisilaitoksen alaisuudessa toimiva valmiusyksikkö Karhu, joka voidaan hälyttää mihin tahansa Suomessa. Jokaisella poliisilaitoksella on lisäksi oma Vaativien tilanteiden yksikkö (Vati), joka koostuu erityiskoulutuksen saaneista poliiseista.[3][4]

  1. 1 2 3 Mayer, Chris: Rethinking Paramilitary Policing International Policy Digest. 12.6.2020. Viitattu 28.7.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 Berg, Andreas: Police tactical units trained to deal with dangerous situations Combat Operators. 20.6.2015. Viitattu 28.7.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 Näin toimivat Suomen poliisin erikoisjoukot – kun poliisilla on edessä pahin mahdollinen tilanne, paikalle hälytetään Karhu-ryhmä Ilta-Sanomat. 30.3.2018. Viitattu 28.7.2025.
  4. ↑ Poliisi Mika Vainioranta on nähnyt melkein kaiken pahan, mitä ihminen keksii – kertoo karun esimerkin täydellisestä välinpitämättömyydestä Ilta-Sanomat. 9.7.2021. Viitattu 28.7.2025.