Varjo
Varjo on ympäristöään hämärämpi tila tai ala, joka muodostuu valoa läpäisemättömän esineen taakse, jonne säteily pääsee tunkeutumaan osittain tai ei ollenkaan.
Varjot syntyvät säteilyn suoraviivaisen etenemisen perusteella, ja pistelähteestä tulevan säteilyn muodostama varjo antaa kuvan esineestä, joka voidaan piirtää projektio- ja perspektiiviopin menetelmien avulla.
Sydän- ja puolivarjo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos valonlähde on pistemäinen, syntyy teräväreunainen kartion muotoinen varjo. Jos valonlähde on laajempi, varjo jakautuu kahteen osaan. Sen keskiosaan muodostuu sydänvarjo eli täysvarjo, johon valonlähteestä ei pääse lainkaan valoa. Sydänvarjon ympärillä on puolivarjo, jonne valoa tulee vain osasta valonlähteen pintaa.[1]
Auringon- ja kuunpimennykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jos Kuu joutuu Maan sydänvarjoon, tapahtuu kuunpimennys. Jos se joutuu puolivarjoon, tapahtuu ns. puolivarjopimennys, jossa se himmenee jonkin verran, mutta ilmiötä on vaikea havaita.[2]
Kuun puolivarjo voi juuri ja juuri ulottua maan pintaan saakka. Jos niin tapahtuu, sillä alueella, johon se osuu, näkyy täydellinen auringonpimennys. Kuun puolivarjoon jootuvalla alueella näkyy osittainen tai rengasmainen auringonpimennys.[2]
- ↑ ”Varjo”, Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv–Öö), s. 4479. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4
- 1 2 Hannu Karttunen, Heikki Oja, Pekka Kröger, Markku Poutanen: ”Pimennykset ja tähdenpeitot: Auringon- ja kuunpimennykset”, Tähtitieteen perusteet, s. 186–187. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1984. ISBN 951-859-367-1
