horsti
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]horsti (5)
- (geologia) vajonneen alueen keskelle jäänyt vajoamaton alue
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhorst̪i/
- tavutus: hors‧ti
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horsti | horstit |
| genetiivi | horstin | horstien (horstein) |
| partitiivi | horstia | horsteja |
| akkusatiivi | horsti; horstin |
horstit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horstissa | horsteissa |
| elatiivi | horstista | horsteista |
| illatiivi | horstiin | horsteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horstilla | horsteilla |
| ablatiivi | horstilta | horsteilta |
| allatiivi | horstille | horsteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horstina | horsteina |
| translatiivi | horstiksi | horsteiksi |
| abessiivi | horstitta | horsteitta |
| instruktiivi | – | horstein |
| komitatiivi | – | horsteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | horsti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. vajonneen alueen keskelle jäänyt vajoamaton alue
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- horsti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hänninen, Kaarlo & Kivirikko, K. E. Yleismaantiede. Kuopio. 1920: s. 47
