Predikaatti (lauseenjäsen)
Predikaatti, vanhemmissa suomen kieliopeissa myös maine[1], on lauseenjäsen (sana, lauseke) tai lauseen osa, joka ”kertoo” (predikoi) lauseen subjektista jotakin eli ilmaisee sen tilaa, toimintaa tai ominaisuutta.[2][3]
Predikaatin määritelmästä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Predikaatin määritelmä liittyy jo antiikista periytyvään analyysiin, jossa lause tai propositio jaetaan ensisijaisesti kahtia subjekti- ja predikaattiosaan, ”siihen, mistä puhutaan” ja ”siihen, mitä siitä sanotaan”. Eri kielioppitraditioissa ja analyysimalleissa predikaatilla on voitu ymmärtää joko lauseen koko predikaattiosaa (kaikkea, mikä jää subjektin ja sen määritteiden ulkopuolelle, eli verbiä ja kaikkia verbin täydennyksiä ja määritteitä paitsi subjektia) tai pelkästään lauseen finiittiverbiä eli verbiä, joka taipuu verbin tyypillisissä taivutuskategorioissa (esimerkiksi persoona ja tempus). Näin esimerkiksi lauseessa Susanna potkaisi palloa predikaatilla voidaan tarkoittaa joko verbiä potkaisi tai verbilauseketta potkaisi palloa.[2][3][4] Joissakin lauseopin kuvausmalleissa predikaattiverbiä on nimitetty myös ”predikaattoriksi” (engl. predicator).[3]
Suomen kieliopeissa ja monissa muissakin kielioppiperinteissä predikaatilla on tarkoitettu pelkästään lauseen verbiä, ja predikaatin tehtävässä toimivaa nominia on tapana nimittää predikatiiviksi. Suomessa ja monissa muissakin kielissä predikatiivi liittyy subjektiin kopulan (esim. ’olla’-verbin) välityksellä: hän on mukava, he ovat ystäviäni.[5] Toisaalta useissa kielissä, myös useimmissa uralilaisissa kielissä, kopulaa ei aina tarvita vaan predikaattina toimiva nomini voi sijoittua lauseeseen verbin tapaan: unk. János orvos ’János [on] lääkäri’. Kansainvälisessä kielitieteellisessä kirjallisuudessa puhutaan ”predikatiivin” sijasta usein predikaattinomineista, nominaalisista tai ei-verbaalisista predikaateista.[6]
Predikaatti suomen kieliopissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Predikaattina voi toimia yksinkertainen finiittiverbi (Vauva kasvaa.) tai verbiliitto tai verbiketju (Vauva on alkanut nukkua yönsä.), myös useampisanainen idiomaattinen kokonaisuus (Onko tarpeen olla noin perusteellinen?). Predikaatiksi voidaan katsoa myös kokonaisuus, jonka olla-verbi muodostaa yhdessä predikatiivin (sinä olet oikea aarre), predikatiiviadverbiaalin (sinä olet suurena lohtuna) tai jonkin muun adverbiaalin kanssa (Esko on Oulusta. Mummo oli kauhuissaan.).[7]
Suomen kielessä on joitakin tyypillisesti olla-verbille rakentuvia lausetyyppejä, joihin predikaatin käsite ylipäätään soveltuu huonosti.[7] Esimerkiksi eksistentiaalilauseissa (Tässä on virheitä.) ja omistuslauseissa (Vaarilla on saari. Minulla on sinut.) subjektilla on objektimaisia piirteitä, ja on vaikea määritellä, miten ’olla’-verbi ja sen täydennykset ”predikoisivat” subjektista jotakin.[8][9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kohtalo ja toivonta
- 1 2 Kielitiede:predikaatti – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 26.2.2026.
- 1 2 3 Crystal, David: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 381. Malden, MA ; Oxford: Blackwell Pub, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
- ↑ VISK - § 869 Tämän kieliopin käytäntö ja sen taustaa scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ Kielitiede:predikatiivi – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ Denis Creissels, Pier Marco Bertinetto, Luca Ciucci: ”Non-verbal predication: An analytical framework”, Non-verbal predication in the world’s languages, s. 1–56. De Gruyter, 18.8.2025. ISBN 978-3-11-073632-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 26.2.2026.
- 1 2 VISK - § 868 Predikaatin tyyppejä: sataa, on käytettävä, tulen toimeen scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ VISK - § 894 Eksistentiaalilauseen paikanilmaus ja subjekti scripta.kotus.fi. Arkistoitu 1.2.2025. Viitattu 26.2.2026.
- ↑ VISK - § 895 Omistuslauseen piirteet: vaarilla on saari scripta.kotus.fi. Arkistoitu 19.8.2025. Viitattu 26.2.2026.
