Siirry sisältöön

Suomen sotakorvaukset

Wikipediasta
Image
Tampellan sotakorvausvetureita

Suomen sotakorvaukset olivat sotakorvauksia, joita Suomen piti toisen maailmansodan jälkeen maksaa Neuvostoliitolle. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvaussopimuksen allekirjoittivat valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa Helsingissä valvontakomission puheenjohtaja Andrei Ždanov ja pääministeri J. K. Paasikivi. Maksuaika pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman 18. syyskuuta 1952. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset.[1][2][3] Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Poikkeuksena oli kauppalaivaston alusten luovuttaminen, minkä vaikutus oli kansantalouden pääomavaroja kaventava.[4]

Sotakorvauksia koskeneet neuvottelut syksyllä 1944 kuuluivat ulkoministeriön vastuulle. Neuvotteluihin osallistui myös valtioneuvoston asettama asiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana oli Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtaja, vuorineuvos Walter Gräsbeck ja jäseninä Suomen Puunvienti Oy:n toimitusjohtaja Gunnar Jaatinen, MTK:n hallituksen puheenjohtaja Juho Jännes, Tampellan toimitusjohtaja Arno Solin, ulkoministeriön lähetystöneuvos Johan Nykopp ja Wärtsilä-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos Wilhelm Wahlforss.[5]

Sotakorvausten arvoa ei laskettu käyvin dollarihinnoin vaan kultadollareina vuoden 1938 arvon pohjalta. Kultadollarin arvon on arvioitu olevan noin 15 % normaalia dollaria korkeampi. Suomen markan arvo aleni 50,8 % vuosien 1938 ja 1944 välillä. Tällöin päädytään sotakorvausten 400 miljoonan dollarin kokoluokkaan Suomen markan arvon pohjalta vuonna 1944. Raskaimmillaan 1945–1949 sotakorvaukset sitoivat 15–16 % valtion menoista, jotka 1945 olivat noin 43 000 miljoonaa vanhaa markkaa ja 1946 noin 52 000 miljoonaa vanhaa markkaa. Vuosina 1950–1952 sotakorvauksia oli vielä 7–5 % valtion menoista.lähde?

Vaikka sotakorvaussopimus allekirjoitettiin joulukuussa, sotakorvausvuosi alkoi ja päättyi sen mukaan aina Moskovan välirauhan allekirjoittamisen vuosipäivänä 19. syyskuuta.[5]

Sotakorvaustuotteita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotakorvausten käytännön sujumisesta vastasi Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta eli Soteva.

Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan vuoksi puoleen supistuneesta kauppalaivastosta. Toisesta korvausvuodesta lähtien luovutukset olivat uustuotantoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Tämä vaati metalliteollisuuden olennaista laajentamista, sillä ennen sotia sen osuus tuotannosta oli vain 3,7 %. Teollisuustuotteiden toimittaminen vaati suuria ponnistuksia. Yhdysvalloista ja Ruotsista saatujen raaka-aineiden ja laitteiden sekä lainarahoituksen avulla se kuitenkin onnistui. Sotavuosina Suomen kauppavaihto oli alentunut 57 %. Menojen kattamiseksi oli myös säädettävä uusia veroja. Toimitetut määrät olivat niin suuria, että esimerkiksi 15 telakalla rakennetuista yli 500 laivasta olisi muodostunut yli 30 kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono[6] ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 345 000 junavaunua. Sotakorvaustavaran tuotantoa valvoivat neuvostoliittolaiset tarkastajat, jotka huolehtivat tavaran laadusta.[6]

Luovutettuja valmiita aluksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmiita aluksia luovutettiin 104 kappaletta eli neljäsosa Suomen silloisesta kauppalaivastosta.[7]

Alustyyppi Nimi
Vetoiusuus tai Uppouma
 Rakennusvuosi Rakennuspaikka Varustamo tai omistaja Kuva
Merilastilaiva S/S ANTARES 2 200 d 1933 Göteborg FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S ARA 3 210 d 1923 Grangemouth FÅA, Helsinki
Merilastilaiva M/S ASTRID THORDÉN 3 000 d 1937 Turku Thordén, Helsinki
Merilastilaiva M/S ATLANTA 7 300 d 1939 Turku Rederi Ab Atlanta, Helsinki
Merilastilaiva M/S BORE X 7 880 d 1939 Göteborg Bore, Turku
Merilastilaiva S/S CAPELLA 2 098 d 1945 Helsinki FÅA, Helsinki
Merilastilaiva S/S DIONE 3 225 d 1920 Göteborg FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S FINLANDIA 1 440 d 1920 Helsinki FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S HESPERUS 2 648 d 1922 Rotterdam FÅA, Helsinki
Merilastilaiva S/S INGRID THORDÉN 3 300 d 1920 Göteborg Thordén, Helsinki
Merilastilaiva S/S KARL-ERIK 3 100 d 1923 Trondheim Nordström, Loviisa
Merilastilaiva S/S KOLLAA 2 380 d 1941 Langesund FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S KRONOBORG 12 128 d 1920 Belfast Zachariassen, Uusikaupunki Image
Merilastilaiva S/S LEO 2 100 d 1920 Leith FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S MARITA 2 785 d 1923 Moerdijk Rederi Ab Ergo, Helsinki
Merilastilaiva S/S NAGU 5 700 d 1927 Glasgow J. W. Paulin, Turku
Merilastilaiva S/S ORION 2 810 d 1935 Helsinki FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S OSTROBOTNIA 1 525 d 1920 Helsinki FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S PALLAS 1 847 d 1921 Rotterdam FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S PATRIA 930 d 1923 Hardinxveld FÅA, Helsinki
Merilastilaiva M/S POHJANMAA 3 240 d 1929 Göteborg FÅA, Helsinki
Merilastilaiva S/S RAILA 2 100 d 1922 Oskarshamn Meriliike Oy, Helsinki
Merilastilaiva S/S REGULUS 2 465 d 1921 Rotterdam FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S RHEA 1 800 d 1921 Rotterdam FÅA, Helsinki
Merilastilaiva S/S SALLA 2 450 d 1941 Langesund FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S SUOMEN POIKA 1 580 d 1921 Helsinki FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S SIRIUS 2 600 d 1929 Helsingør FÅA, Helsinki Image
Merilastilaiva S/S TAURUS 2 470 d 1923 Grimstad FÅA, Helsinki
Merimatkustajalaiva S/S AALLOTAR 2 900 b 1937 Helsingør FÅA, Helsinki Image
Merimatkustajalaiva S/S BORE II 1 965 b 1938 Turku Bore, Turku Image
Merimatkustajalaiva S/S ILMATAR 2 365 b 1929 Kööpenhamina FÅA, Helsinki Image
Merimatkustajalaiva S/S POLARIS 1 614 b 1912 Stettin FÅA, Helsinki Image
Tankkilaiva mt MARGARETA 650 d 1925 Stettin Nobel-Standard, Helsinki
Tankkilaiva tpr VINETO 275 d 1917 Stettin Nobel-Standard, Helsinki
Jäänmurtaja S/S JÄÄKARHU 2 622 b 1926 Rotterdam Suomen valtio Image
Jäänmurtaja S/S VOIMA 1 510 b 1915 / 1924 Tallinn / Helsinki Suomen valtio Image
Merihinaaja S/S AURA 126 b 1924 Turku Turun kaupunki
Merihinaaja S/S HAAPANIEMI 93 b 1911 Joroinen Suomen valtio
Merihinaaja S/S HERCULES 159 b 1884 Motala W. Hacklin, Pori
Merihinaaja S/S OULU 1 114 b 1923 Varkaus Oulu Oy, Oulu
Merihinaaja S/S TURSO 282 b 1944 Helsinki Helsingin kaupunki
Merihinaaja S/S VH-1 111 b 1916 Varkaus Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S BJÖRN 53 b 1918 Karlstad Enso-Gutzeit, Kotka
Rannikkohinaaja S/S FERRO 78 b 1921 Vaasa Ab Dalsbruk, Dragsfjärd
Rannikkohinaaja S/S FÖRBY 84 b 1910 Finby K. Forsström, Finby
Rannikkohinaaja S/S JURMO 380 t 1944 Varkaus Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S LUPPI 380 t 1944 Varkaus Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S MARS II 47 b 1919 Helsinki W. Rosenlew, Pori
Rannikkohinaaja S/S MÄSSKÄR 26 b 1914 Kotka Yxpila Stevedoring
Rannikkohinaaja S/S NARVI 380 t 1944 Varkaus Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S OULU 943 b 1923 Raahe Oulu Oy, Oulu
Rannikkohinaaja S/S POHJANMAA 38 b 1915 Turku Rauma-Raahe, Rauma
Rannikkohinaaja S/S PORIN KARHU 75 b 1925 Savonlinna Porin kaupunki
Rannikkohinaaja S/S RAPP 26 b 1919 Kotka Enso-Gutzeit, Kotka
Rannikkohinaaja S/S RISTINIEMI 49 b 1936 Kotka Ristiniemen Oy, Hamina
Rannikkohinaaja S/S STEG 47 b 1918 Karlstad Ab J. Bruhn, Kotka
Rannikkohinaaja S/S STOCKFORS VII 81 b 1928 Varkaus Ab Stockfors, Pyhtää
Rannikkohinaaja S/S SUURSAARI 219 b 1927 Joroinen Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S TUPPURA 30 b 1915 Turku Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S VH-2 64 b 1928 Kotka Suomen valtio
Rannikkohinaaja S/S VOIMA 55 b 1919 Kotka Enso-Gutzeit, Kotka
Rannikkolastilaiva S/S AALLOTAR 210 d 1910 Papenburg-Ems Hjelt & Lindgren, Helsinki
Rannikkolastilaiva S/S ALKU 500 d 1920 Rauma Rauma-Raahe, Rauma
Rannikkolastilaiva S/S ILMARINEN 350 d 1935 Viipuri (Uuras) V. Tuovinen, Muuruvesi
Rannikkolastilaiva S/S KALLO 200 d 1917 Leppävirta W. Hacklin, Pori
Rannikkolastilaiva S/S LAINETAR 230 d 1904 Helsinki Paraisten Kalkki
Rannikkolastilaiva S/S MARTTA 460 d 1913 Göteborg A. Soini, Uusikaupunki
Rannikkolastilaiva S/S SOISALO 260 d 1913 Joroinen F. O. Åkerman, Helsinki
Rannikkolastilaiva M/S THELMA 390 d 1919 Gävle P. Molander, Pori
Rannikkolastilaiva S/S UKKO 250 d 1921 Rääkkylä L. Boxberg, Helsinki
Rannikkolastilaiva S/S ULLA 280 d 1944 Vehkalahti H. Liljestrand, Helsinki
Rannikkolastilaiva M/S WERNER H 654 d 1941 Pori (Reposaari) W. Hacklin, Pori
Rannikkomatkustajalaiva S/S ALICE 45 b 1914 Porvoo Paraisten Kalkki
Rannikkomatkustajalaiva S/S ARANDA 592 b 1920 Turku Suomen valtio
Rannikkomatkustajalaiva S/S BARÖ 280 b 1915 Varkaus Northern SS Co, Helsinki
Rannikkomatkustajalaiva S/S BORGÅ 265 b 1892 Pori Borgå Ångfartygs Ab, Porvoo
Rannikkomatkustajalaiva M/S BÖLJAN 47 b 1930 Savonlinna E. Sundin & Co, Vaasa
Rannikkomatkustajalaiva S/S DEGERÖ 35 b 1910 Helsinki Ab Öster-Degerö, Helsinki
Rannikkomatkustajalaiva S/S EXTRA 21 b 1900 Helsinki Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S KALLVIK 45 b 1914 Helsinki Paraisten Kalkki
Rannikkomatkustajalaiva S/S KORKEASAARI–HÖGHOLMEN 88 b 1914 Motala Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S MUSTIKKAMAA I 39 b 1925 Porvoo Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S MUSTIKKAMAA II 41 b 1922 Varkaus Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S OLYMPIA 79 b 1939 Helsinki Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S PORTHAN 288 b 1914 Göteborg Ångfartygs Ab Åland, Turku
Rannikkomatkustajalaiva S/S PIHLAJASAARI–RÖNNSKÄR 53 b 1929 Porvoo Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S SAIMA 106 b 1901 Helsinki Merenkulku-Sjötrafik
Rannikkomatkustajalaiva S/S SENTA 33 b 1912 Helsinki Oy S/S Senta, Helsinki
Rannikkomatkustajalaiva S/S SÄRKKÄ 157 b 1919 Varkaus Suomen valtio
Rannikkomatkustajalaiva S/S WILLINGE 35 b 1912 Helsinki Willinge Gård & Trafik
Proomu pr CHRISTOFER OLSEN 400 d 1913 Middlesbrough Ab Dalsbruk, Dragsfjärd
Proomu pr F.Å.A. N:o 1 350 d 1935 Helsinki FÅA, Helsinki
Proomu pr F.Å.A. N:o 2 400 d 1935 Helsinki FÅA, Helsinki
Proomu pr K.A.B. N:o 1 360 d 1923 Kotka Kymin Oy, Kotka
Proomu pr P. 57 130 d 1938 Pori A. Ahlström, Pori
Proomu pr PARGAS 10 750 d 1892 Saksa Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 20 1 200 d 1900 Tönning Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 21 1 200 d 1900 Tönning Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 22 1 200 d 1901 Tönning Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 23 1 200 d 1900 Tönning Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 44 300 d 1916 Petrograd Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 46 425 d 1901 Westerbroek Paraisten Kalkki
Proomu pr PARGAS 49 350 d 1912 Stettin Paraisten Kalkki
Proomu pr R.W.L. N:o 77 1 100 d 1912 Capelle aan den IJssel Rauma-Raahe, Rauma
Yhteensä 104 kpl

Neuvostoliitto vaati luovutettavaksi myös FÅA:n omistaman S/S Ariadnen, mutta se vaurioitui karille ajossa Haminan edustalla ollessaan matkalla Leningradiin, eikä Neuvostoliitto enää kelpuuttanut sitä. Ariadnen tilalla luovutettiin S/S Aallotar.[8]

Lisäksi Suomi myi vuonna 1932 rakennetun Panssarilaiva Väinämöisen Neuvostoliitolle 29.5.1947 osana saksalaissaatavia. Kauppahinta oli 265 miljoonaa markkaa.[9]

Luovutusta varten rakennettuja aluksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alustyyppi
Vetoiusuus tai Uppouma
 Hevosvoimaa Kappalemäärä Aluskohtainen hyvitys $

(1938 mukaan)

Höyrylastilaivat 2 000 d 1 100 2
Höyrylastilaivat 3 200 d 1 000 9
Moottorilastilaivat 3 000 d 1 000 3
Höyryhinaajat 530 b 800 30
Höyryhinaajat 304 b 600 20
Höyryhinaajat 335 b 500 9
Höyryhinaajat 280 b 500 3
Höyryhinaajat 260 b 400 6
Höyryhinaajat 240 b 400 14
Höyryhinaajat 70 b 180 50
Varppausmoottoriveneet 6,5 t 25 3
Teräksiset höyrytroolarit 670 b 800 10
Puiset moottoritroolarit 100 b 200 67
Kuunarit
Pääartikkeli: Sotakorvauskuunari
 300 b 225 91 15 000
Komposiittiproomut 1 000 d 166
Teräksiset proomut 1 000 d 37
Teräksiset proomut 3 060 d 30
Teräksiset proomut 2 000 d 25
Yhteensä 575 66 200 000
Image
Sotakorvaukseksi rakennettu Kuunari Vega

Sotakorvausaluksia rakensi seuraavat telakat ja konepajat:

Telakka / konepaja Kaupunki
A. Ahlström Oy Varkaus
Aug. Eklöf Ab Porvoo
Wärtsilä-yhtymä Oy Crichton-Vulcan Turku
Wärtsilä-yhtymä Oy Hietalahden telakka Helsinki
F.W. Hollming Oy Rauma
Kemin Konepaja Oy Kemi
Oy Laivateollisuus Ab Turku
Lypsyniemen Konepaja Oy Savonlinna
Rauma-Raahe Oy Rauma
Reposaaren Konepaja Oy Pori
Ruona Oy Raahe
Oy Teljän Tehtaat Pori
Uudenkaupungin Telakka ja Konepaja Oy Uusikaupunki
Valkon Laiva Oy Pernaja
Valtion Metallitehtaat Helsinki
Valtion Metallitehtaat, Pansio Turku
A. Virolaisen Konepaja Hamina

Lähde:[7]

Suomen sotakorvauksina luovuttamia aluksia
nimi bruttorekisteritonnit kuolleet painotonnit hyvitys $ (1938 mukaan) suomalainen varustamo neuvostoliittolainen nimi alustyyppi suomalainen telakka
Aallotar*> 2 000500 000Suomen HöyrylaivaosakeyhtiöBeloostrov, Valkeasaarimatkustaja-alus
Aallotar< 50025 000
Alku< 50027 000
Antares> 1 0002 200125 000Suomen Höyrylaivaosakeyhtiö
Ara> 1 000137 000
Aranda*> 500189 000
Aura**< 500132 000
Bore II*> 1 000400 000
Barö*< 50055 000Northern SSAhlstrom; A. Ahlströmin Varkauden konepaja [10]
Björn**< 50039 000
Capella> 1 000155 000
Dione> 1 000126 000
Ferro**< 500100 000
Finlandia> 1 00054 500
Förby**< 50045 000
Haapaniemi**< 50077 000merenkulkuhallitusmerihinaajaAhlstrom; A. Ahlströmin Varkauden konepaja [10]
Herkules**< 50089 000
Hesperus> 2 000107 000
Ilmatar*> 2 000350 000
Ingrid Thordén> 1 000130 000
Jurmo**< 500300 000
Karl Erik> 1 000135 000
Kollaa> 1 000177 000
Korkeasaari*< 50051 500
Kronoborg> 6 000440 000
Leo> 1 00080 000
Luppi**< 500300 000
Marita> 1 000121 000
Mars II**< 50047 200
Mustikkamaa I*< 50034 500
Mustikkamaa II**< 50028 500
Mässkär**< 50047 500
Nagu> 3 000284 000merilastilaiva
Narvi**< 500300 000
Olympia*< 50085 500
Orion> 2 000170 000
Ostrobotnia> 1 00068 000
Oulu 1**< 500113 000
Oulu 9**< 50039 100
Pallas> 1 00072 000
Patria> 50044 000
Pihlajasaari*< 50040 000
Pohjanmaa**< 50050 000
Polaris*> 1 000190 000
Porin Karhu**< 500104 000Porin kaupunkisatamajäänsärkijä, 1925, Savonlinna
Porthan*< 500114 000
Raila> 1 00088 000
Rapp**< 50024 000
Regulus> 1 00099 000
Rhea> 1 00072 000
Ristiniemi**< 50061 000
Salla> 1 000168 000
Sirius> 2 000131 500
Suomen Poika> 1 00060 000
Suursaari**< 500210 000merenkulkuhallitusrannikkohinaajaAhlstrom; A. Ahlströmin Varkauden konepaja [10]
Steg**< 50030 000
Stockfors VII**< 50092 000
Särkkä*< 50056 200
Taurus> 1 000107 000
Tuppura**< 50026 500
Turso**< 500300 000
Ulla< 50022 000
VH-1**< 50090 000
VH-2**< 50073 500
Voima**< 50034 600Malyginjäänmurtaja [11]

Lähde:[12]

Esimerkkeinä sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen. Sotakorvauksen piiriin kuuluneita aluksia olivat muun muassa S/S Turso, Kuunari Vega ja täysin antimagneettisista raaka-aineista rakennettu ns. ”kultakuunari” Zarja, jonka kaikki metalliosat olivat Outokummun piipronssia. Näin siksi, että alukselta käsin pystyisi suorittamaan herkimmätkin magneettiset mittaukset.[13] Zarjan rakennustyössä vaativin tehtävä oli piipronssisten vesi- ja polttoainesäiliöiden valmistus; säiliöt olivat aluksen ahtaiden tilojen vuoksi hyvin monimuotoisia, ja lopulta vain helsinkiläinen Työkalu- ja hammaspyörätehdas Oy suostui edes yrittämään. Niittaus ei pitänyt nesteitä, niittausten Tinaus|tinaaminen ei auttanut, ja hitsaaminen oli lähes mahdotonta siten, ettei saumasta tullut magneettinen. Työ kuitenkin onnistui; Väinö Auerin mukaan pari viimeistä säiliötä oli suomalaisten normien mukaan lähes kelvottomia, mutta ne hyväksyttiin kuitenkin.[14]

Yhtenä sotakorvaustoimitusten tavaraeränä olivat pystytysvalmiit puutalopaketit. Josef Stalin lahjoitti taloja edelleen Puolaan. Niitä oli vuonna 2013 vielä jäljellä Varsovassa noin kolmekymmentä.[15]

Sotakorvaustuotteille valittiin toimittajat Sotevan järjestämässä kokouksessa.[16] Esimerkiksi Porin Konepaja toimitti erityisesti höyrykäyttöisiä sähkögeneraattoreita varusteineen, siis pieniä voimalaitoksia. Niiden voimanlähteitä kutsuttiin teollisuuslokomobiileiksi. Lars Holmström (1986) selostaa näiden sotakorvaustuotteiden kehittämistä ja toimitusprosessia teoksessaan Maksoimme velkaa: sotakorvauspäiviä ja vähän öitäkin.

Huomattavan erän sotakorvauksista muodosti rautatiekalusto, esimerkiksi yhteensä 728 kapearaiteista veturia, joista suurin osa oli höyryvetureita; merkittävin yksittäinen eli 525 yksilöä käsittänyt tyyppi oli PT-4, joka muodostaakin maailman suurimman yhtenäisen sarjan kapearaiteisia höyryvetureita.

Arvioita sotakorvausten vaikutuksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan ja sotakorvausten vaikutuksesta yksityinen kulutus laski lähes neljänneksen, investointien volyymi romahti puoleen ja vienti oli vuonna 1945 vajaa viidennes sotaa edeltäneestä. Sotakorvausten hyötypuolelle on usein laskettu metalliteollisuuden pakollinen kehittäminen siten, että jo vuonna 1949 Suomella oli Pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat sekä konepaja- ja valimoteollisuus.lähde? Yrityksistä muun muassa Valmet on syntynyt valmistettaessa sotakorvauksina luovutettavia tavaroita.

Toisaalta on esitetty arvioita, että jos nämä varat ja resurssit olisivat olleet käytettävissä vientitoiminnan ja teollisuuden kehittämiseen, Suomi olisi menestynyt erinomaisesti ja varmasti paremmin kuin maksamalla sotakorvauksia. Sodan jälkeen myös Euroopassa varastot olivat tyhjät ja kysyntää tuotteille olisi varmasti ollut myös lännessä. Erityisesti Iso-Britannia olisi kaivannut pikaisia puutavaratoimituksia. Toisaalta suomalaisen teollisuuden tuotantosuunnat ja kapasiteetti olivat suuntautuneet toisin, joten ei ole mitään näyttöä, että länteen suuntautunut tuotanto olisi syntynyt. Juuri tämän sotakorvausten tuoman pakon kehittää ja laajentaa metalliteollisuutta on katsottu olleen hyödyksi Suomen talouselämälle. Toisaalta sotakorvausten merkitystä ”Suomen metalliteollisuuden luojana” on liioiteltu, sillä metalliteollisuus oli kehittynyt merkittävästi jo sodan aikana. Taloushistorioitsija Riitta Hjerppe on korostanut, että metalliteollisuuspainotteisista sotakorvauksista suoriuduttiin, koska metalliteollisuudella oli Suomessa pitkä historia ja se oli kehittynyt voimakkaasti jo 1930-luvulla sekä sodan aikana.[17] Valtiojohdon on katsottu korostaneen sotakorvausten positiivisia vaikutuksia myös poliittisista syistä.[18] Oli myös erittäin tärkeää, että sotakorvausten maksulle saatiin kansan tuki. Samalla on jätetty taka-alalle esimerkiksi se, että tavaroiden vastikkeeton vienti Neuvostoliittoon söi jälleenrakennukseen kipeästi kaivattuja varoja ja hidasti elintason nousua. Myös kauppasuhteet itään olisivat monien tuotteiden kohdalla syntyneet ilman sotakorvauksiakin, sillä niille olisi joka tapauksessa ollut kysyntää Neuvostoliitossa.

Sotakorvausten päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Image
Sotakorvausten päättäjäisjuhla Helsingin messuhallissa. Keskellä presidentti J. K. Paasikivi, hänestä vasemmalle eduskunnan puhemies K.-A. Fagerholm ja pääministeri Urho Kekkonen.

Sotakorvausten päättymisen kunniaksi pidettiin Helsingin messuhallissa 23. syyskuuta 1952 juhla, jossa puhuivat pääministeri Urho Kekkonen, kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervo, Sotevan johtaja Svante Sundman ja Neuvostoliiton kauppaministeri Pavel Kumykin.[19] Sotakorvausten päätyttyä niiden käytännön sujumisesta vastannut Soteva ajettiin vähitellen alas ja sen toiminta päättyi virallisesti vuoden 1953 lopussa.[20] Sotevan selvittelyelin lakkautettiin seuraavana vuonna.[21]

Messuhallin juhlassa sattui välikohtaus, jolla oli kauaskantoiset seuraukset Suomen sisäpolitiikassa. Kauppa- ja teollisuusministeri Penna Tervo lähetettiin kotiin lepäämään neuvostoliittolaisten vieraiden kunniaksi aikaisemmin päivällä järjestettyjen juhlapäivällisten jälkeen, ja hänen puheensa ilmoitettiin peruuntuneeksi. Tervo saapui kuitenkin pitämään puheensa, mutta tilaisuudessa mukana olleille ja sitä radion välityksellä seuranneille ei jäänyt epäselväksi, ettei ministeri ollut parhaassa kunnossaan. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmä antoi Tervolle ankarat nuhteet, ja puoluesihteeri Väinö Leskisen vaatimuksesta Tervo pyysi eroa ministerin tehtävästä. Presidentti J. K. Paasikivi ei kuitenkaan myöntänyt Tervolle eroa; Arvo Tuomisen mukaan presidentti oli vain tokaissut Tervolle: ”Sinä pysyt ministerinä ja sillä siisti!” Jupakan seurauksena Leskisen ja Tervon vuosikausien monet myrskyt kestänyt ystävyys katkesi lopullisesti. Tervon yhteistyö Urho Kekkosen kanssa tiivistyi sitä mukaa kuin se joutui vaikeuksiin Väinö Leskisen kanssa, mistä seurasi hajaannus sosialidemokraattisessa puolueessa, Työväen Urheiluliitossa ja ammattiyhdistysliikkeessä.[22][23]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Auer, Jaakko: Suomen sotakorvaustoimitukset Neuvostoliitolle: tutkimus tavaroiden luovutusohjelmista, niiden toteuttamisesta ja hyvityshinnoista. (Kansantaloustieteen väitöskirja) Helsinki: WSOY, 1956.
  • Harki, Ilmari: Sotakorvausten aika. Jyväskylä: Gummerus, 1971.
  • Holmström, Lars: Maksoimme velkaa: sotakorvauspäiviä ja vähän öitäkin. Helsinki: Insinööritieto, 1986. ISBN 951-795-061-6
  • ProKarelia (Arkistoitu – Internet Archive), Karjalan palautus -kirja
  • Vesterinen, Jukka: Maa, joka maksoi velkansa: Suomen sotakorvaukset 1944–1952. Helsinki: Alfamer, 2012. ISBN 978-952-472-166-0
  • Wahlqvist, Sirpa: Sydämellä rakennetut seililaivat: sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952. (väitöskirja, kansatiede) Turku: Turun yliopisto, 2012. ISBN 978-951-29-4856-7 Teoksen verkkoversio.
  • Wahlqvist, Sirpa. ”Sydämellä rakennetut seililaivat – Sotakorvauskuunareiden rakentaminen ja rakentajat F.W. Hollming Oy:n telakalla Raumalla 1945–1952”. Turun yliopisto, 2011. ISBN 978-951-29-4856-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Viimeinen sotakorvausjuna meni Neuvostoliittoon 60 vuotta sitten 19.9.2012. Yle Uutiset. Viitattu 18.9.2024.
  2. ↑ Sotakorvauksista 60 vuotta 7.11.2012. Valtioneuvosto. Viitattu 18.9.2024.
  3. ↑ Suomi maksoi raskaat sotakorvaukset Neuvostoliitolle 1944–52 – henkeä kohti ankarammat kuin millään maalla Kauppalehti. 6.12.2023. Viitattu 18.9.2024.
  4. ↑ Auer, Jaakko: Suomen sotakorvaustoimitukset Neuvostoliitolle. WSOY, 1956.
  5. 1 2 Vesterinen 2012, s. 26.
  6. 1 2 YLE: Suomen historian myytit: sotakorvaukset, TV-ohjelma, lähetetty 18.11.2010 YLE Teemalla.
  7. 1 2 Suomen sotakorvausalukset 1944–1952 (pdf) 2025. turso.fi. Viitattu 12.2.2026.
  8. ↑ Metso, Juha: Jouluna 1944 luotsi teki virheen ja unelmien laiva Ariadne ajoi karille Helsingin Sanomat. 24.12.2016. Viitattu 18.1.2026.
  9. ↑ Sopimus Suomen Hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Hallituksen kesken Suomessa olevien Neuvostoliitolle siirtyneiden entisten saksalaisten rahavarojen käytöstä Neuvostoliiton tarpeisiin. finlex.fi. Arkistoitu 27.9.2023. Viitattu 17.1.2026.
  10. 1 2 3 Aho, Antti: Höyrylaivoja Neuvostoliittoon Warkauden lehti. 11.12.2015. Arkistoitu 15.6.2017.
  11. ↑ Suomen sotakorvausalukset 1944–1952 2013. turso.fi. Arkistoitu 29.10.2018. Viitattu 12.2.2026.
  12. ↑ Jaakko Auer, Vapautemme hinta, näyttelytila, Tuulonen
  13. ↑ Harki 1971, s. 156, 169–172
  14. ↑ Auer 1956
  15. ↑ Kause, Pilvikki: Varsovan "Suomi-talot" tyhjenevät hiljalleen. Helsingin Sanomat, 15.9.2013, nro 251/2013, s. B 3.
  16. ↑ Holmström 1986, s. 39
  17. ↑ Joukio, Olli: Valtion komennossa, mutta itsenäisesti – Porin Konepajan sotakorvaustuotanto ja sen vaikutus vuosina 1944–1952. Tekniikan Waiheita, joulukuu 2016, nro 4. Tekniikan Historian Seura THS ry. ISSN 0780-5772
  18. ↑ Vesterinen 2012, s. 161
  19. ↑ Zetterberg, Seppo (toim.): Suomen historian Pikkujättiläinen, s. 826. WSOY, 1987.
  20. ↑ Tiainen, Jorma O. (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 758. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X
  21. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 8, palsta 8. Helsinki: Otava, 1964.
  22. ↑ Zetterberg (toim.), 1987, s. 826–827.
  23. ↑ Tuominen, Arvo: Ettei totuus unohtuisi, s. 62–63. Tammi, 1976. ISBN 951-30-3775-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_sotakorvaukset&oldid=23841482”