Operaatio Downfall
Operaatio Downfall oli liittoutuneiden hylkäämä suunnitelma maihinnoususta Japaniin toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Se oli määrä toteuttaa vuosina 1945–1946.[1] Operaatio kuitenkin peruttiin Japanin antauduttua elokuussa 1945 sen jälkeen, kun Hiroshimaan ja Nagasakiin oli pudotettu ydinpommit.
Operaatio Downfall (suom. kukistuminen) oli kaksiosainen muodostuen operaatioista Olympic ja Coronet. Olympic oli tarkoitus aloittaa lokakuussa 1945 tavoitteena miehittää kolmannes Japanin Kyūshūn saaresta ja käyttää sitä juuri vallatun Okinawan ohella keskitysalueena. Myöhemmin keväällä 1946 oli tarkoitus käynnistää Coronet tavoitteena miehittää Kantōn tasanko lähellä Tokiota Honshūlla. Hyökkäystä oli tarkoitus tukea käyttämällä Kyūshūlla sijaitsevia lentotukikohtia. Hyökkäysjoukkojen johtaajaksi nimitettiin kenraali Douglas MacArthur, ja hyökkäykseen oli määrä osallistua miljoona liittoutuneiden sotilasta. Hyökkäyksestä olisi tullut moninverroin suurempi kin liittoutuneiden kesällä 1944 Euroopassa suorittamasta Normandian maihinnoususta.[1]
Japanin maantieteestä johtuen japanilaisille oli pääteltävissä mihin liittoutuneiden maihinnousuyritykset tulisivat todennäköisimmin kohdistumaan, ja he tekivät tarkkoja suunnitelmia ja laskelmia niiden varalle. Arviot mahdollisista tappioista vaihtelivat hyvin suuresti, mutta nousivat kuitenkin vähintään kymmeniintuhansiin ja enimmillään jopa miljooniin riippuen muun muassa siitä, millaiseen vastarintaan japanilaiset siviilit ryhtyisivät.[2] Yhdysvaltalaisten heinäkuussa 1945 tekemän arvion mukaan Japanin eteläosaan oli sijoitettu ainakin 680 000 sotilasta keisarikunnan puolustukseksi.[3] Hyökkäyksestä olisi tullut moninverroin suurempi kin liittoutuneiden kesällä 1944 Euroopassa suorittamasta Normandian maihinnoususta.[1]
Merisaarto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osa Yhdysvaltain sodanjohdosta ehdotti Japanin saartamista ja nälkään näännyttämistä maihinnousun sijaan. Vuoden 1945 alkuun mennessä Japani oli piiritettynä, ja osana operaatio Starvationia (suom. nälkiinnitys) Japania ympäröiville merialueille laskettiin yli 12 000 miinaa.[1] Kenraali Douglas MacArthur kuitenkin perusteli, että Japanin kukistaminen saarrostamisella veisi vuosia ja aiheuttaisi tarpeetonta kärsimystä niin japanilaisille kuin Japaniin siirretyille liittoutuneiden sotavangeille ja pakkotyövoimalle.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Kerrigan, Michael: Sotasuunnitelmat: Toisen maailmansodan tuntematon historia, s. 179–183. (Alkuteos World War II Plans That Never Happened, 2011.) Suomentanut Pyry Nykyri. Helsinki: Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8966-6
- ↑ Frank, Richard B.: Downfall: The End of the Imperial Japanese Empire, s. 340. New York: Random House, 1999. ISBN 067941424X (englanniksi)
- ↑ Kushner, Barak: The Thought War: Japanese Imperial Propaganda, s. 163. Honolulu: University of Hawaii Press, 2006. ISBN 978-0-8248-3208-7
- ↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 893. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Downfall Wikimedia Commonsissa
