Chrístos Stylianídis

Chrístos Stylianídis (kreik. Χρήστος Στυλιανίδης; s. 26. kesäkuuta 1958, Nikosia) on kyproslainen poliitikko.[1] Hän on istunut kansanedustajana Kreikan parlamentissa kesäkuusta 2023 lähtien. Hän on toiminut Kreikan meri- ja saaristoministerinä (2023–2025) sekä Kreikan ilmastokriisi- ja pelastuspalveluministerinä (2021–2023).[2] Hän oli Kyproksen EU-komissaari Junckerin komissiossa 2014–2019, erityisalanaan humanitaarinen apu ja kriisinhallinta.
Komission valintaan liittyvässä kuulemistilaisuudessaan syyskuussa 2014 hän sanoi: ”Tiedän, mitä tarkoittaa olla konfliktitilanteessa, olla ilman suojaa, olla vailla perustarpeita, elää pelossa ja menettää ihmisarvonsa.” Hän kasvoi Nikosian vanhassa kaupungissa lähellä vihreää linjaa, jolla kaupunki jaettiin kahtia Turkin ja Kreikan välillä vuonna 1974.[3]
Stylianídis työskenteli hammaskirurgina ennen politiikkaan siirtymistään. Hänen puolueensa on keskustaoikeistolainen DISY, koska se suhtautuu Kyproksen yhdistämiseen sovittelevammin. Vuosina 1998–1999 ja 2013–2014 hän toimi hallituksen tiedottajana, joka oli yksi Kyproksen poliittisen järjestelmän vaikutusvaltaisimmista tehtävistä, ja hän sai maineen maltillisena ja pragmaattisena hahmona. Vakavana eurooppalaismielisenä hän kannatti Kyproksen liittymistä Euroopan unioniin jo 1990-luvun puolivälissä. Samoin hän tuki Yhdistyneiden kansakuntien välittämää kiistanalaista Kyproksen suunnitelmaa, joka tunnetaan nimellä Annanin suunnitelma. Siinä vaadittiin saaren jaon lopettamista ja sen kahden riitelevän yhteisön yhdistämistä kaksialueiseksi ja kaksiyhteisöiseksi liittovaltioksi – vuoden 2004 kansanäänestyksessä suunnitelman hyväksyi enemmistö kyproksenturkkilaisista, mutta kyproksenkreikkalaiset hylkäsivät sen ylivoimaisesti.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Christos Stylianides europarl.europa.eu. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Christos Stylianides University of Nicosia, unic.ac.cy. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)
- 1 2 Helena Smith: Christos Stylianides – crisis commissioner Politico, politico.eu. 30.10.2014. Viitattu 6.2.2026. (englanniksi)