Kesäolympialaiset 1936
| XI olympiadin kisat | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Isäntäkaupunki |  Berliini, Saksa |
||||||
| Osallistujamaita | 49 | ||||||
| Osallistujat | 3 963 (3 632 miestä, 331 naista) | ||||||
| Kisatapahtumat | 129 kilpailua 24 lajissa | ||||||
| Avajaiset | 1. elokuuta 1936 | ||||||
| Päättäjäiset | 16. elokuuta 1936 | ||||||
| Avaaja | valtakunnankansleri führer Adolf Hitler | ||||||
| Urheilijoiden vala | Rudolf Ismayr | ||||||
| Tuomareiden vala | ei ohjelmassa[1] | ||||||
| Olympiatulen sytyttäjä | Fritz Schilgen | ||||||
| Olympiastadion | Berliinin Olympiastadion | ||||||
|
|||||||
Vuoden 1936 kesäolympialaiset pidettiin Berliinissä, Saksassa. Berliinin piti järjestää kisat jo vuonna 1916, mutta ne peruutettiin ensimmäisen maailmansodan takia. Kisat myönnettiin Berliinille uudelleen vuonna 1931. Kisojen avajaiset olivat 1. elokuuta ja päättäjäiset 16. elokuuta 1936.[2]
Olympiasymboliikka kehittyy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliinin olympialaisissa aloitettiin useita olympialaisiin sittemmin kiinteästi kuuluneita perinteitä. Kisat olivat ensimmäiset, jotka korostivat olympialaisten antiikkista perintöä. Olympiatuli sytytettiin ensimmäistä kertaa Kreikan Olympiassa, josta se kuljetettiin soihtuviestinä Berliiniin.[2] Viestin oli tarkoitus luoda mielikuva Saksasta antiikin maailmanmahtien, (Kreikan ja Rooman) seuraajana, mutta toisen maailmansodan jälkeen olympialiike omaksui tradition ja antoi sille oman merkityksensä.
Toinen merkittävä kontribuutio olympialiikkeelle oli olympiarenkaiden nostaminen kisojen keskeiseksi tunnukseksi. Aikaisemmin niillä ei ollut ollut yhtä keskeistä asemaa olympialaisten symboliikassa. Renkaat kaiverrettiin Delfoihin rakennettuun merkkikiveen, josta soihtuviesti alkoi. Kivi jätettiin niille sijoilleen ja myöhemmin syntyi myytti, jonka mukaan ne todella olivat olleet osa antiikin olympialaisia.
Olympialaisen symboliikan kehittäminen lasketaan järjestelytoimikunnan pääsihteerin Carl Diemin ansioksi. Kisajärjestelyjen kiitettävä sujuvuus ja olojen viihtyisyys perustui olympiakylän johtajan Wolfgang Fürstnerin panokseen, joskin hänet alennettiin juutalaisten sukujuurien takia ennen kisojen alkua. VAin kolme päivää kisojen päätyttyä Fürstner teki itsemurha, joskin viralliseksi kuolinsyyksi ilmoitettiin auto-onnettomuus.[3]
KOK:n puheenjohtaja kreivi Henri de Baillet-Latour totesi kiitospuheessaan, että kisat voitiin järjestää "yleisen myötätunnon ilmapiirissä, jota eivät varjostaneet minkäänlaiset poliittiset vaikeudet". Kansainvälinen lehdistö, muiden muassa Ison-Britannian ja Ranskan johtavat sanomalehdet, ilmaisi jo kisojen aikana ihastuksensa niiden järjestelyistä. Toisaalta yhdysvaltalainen New York Times huomautti, että "mikäli ajatellaan Wienin natsimielenosoitusta, Berliinin olympialaisten soihtu vaikuttaa pikemminkin sytykkeeltä kuin kansainvälisen urheilun eri kansoja yhteen sulattavalta liekiltä".[4]
Kisojen olympialaisille luomat perinteet suunniteltiin aikoinaan kertakäyttöisiksi ja olivat mukana tehostamassa kisojen propagandistista vaikutelmaa, jota edelleen lisäsivät joka päivä täynnä ollut päästadion, hakaristilippujen rivit, ja kaikkien saksalaismitalistien (sekä useiden muiden maiden urheilijoiden) palkintokorokkeella tekemä Hitler-tervehdys. Näihin kuuluivat muiden muassa Itävallan, Bulgarian, Italian ja Ranskan olympiajoukkueiden jäsenet; jälkikäteen Ranska kiisti omalta osaltaan näin tapahtuneen. Jokaiselle voittajalle annettiin myös palkinnoksi niin sanottu olympiatammi.[4]
Saksalainen dokumentaristi Leni Riefenstahl ohjasi olympialaisista dokumentaarisen propagandaelokuvan Olympia. Berliinin olympialaisista lähetettiin myös maailman ensimmäiset ei-studiossa kuvatut tv-lähetykset.[5]
Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtaja kommentoi Berliinin kisoja muun muassa seuraavasti: "Ovatko olympialaiset kisat, jos ne edelleen kehittyvät tähän suuntaan kuin Berlinin kisat nyt on kehitetty, tuomittu oman suuruutensa aiheuttamaan mahdottomuuteen – on kysymys, jolle ainakin suomalaiset lehtimiehet Berlinissä turhaan etsivät vastausta. Los'issa oli kaikki suurta – tietäähän ne amerikkalaiset, mutta Berlin on ylittänyt ne joka suhteessa."[4]
Natsien propaganda
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olympialaisia uhkasi boikotti muun muassa Nürnbergin lakien takia, minkä vuoksi natsit panostivat siihen, että kisat saisivat maan hallinon näyttämään mahdollisimman hyvältä. Esimerkiksi natsit vakuuttelivat, että jopa juutalaiset urheilijat saisivat osallistua: korkeushyppääjä Gretel Bergmannille luvattiin, että hän saisi osallistua, mutta tämä peruttiin viime hetkellä.[6]
Hitler antoi kisojen alla määräyksen, jolla höllennettiin juutalaisiin kohdistuvaa syrjintää ja julkisilta paikoilta poistettiin kyltit, joilla kiellettiin juutalaisten oleskelu julkisilla paikoilla.[7]
Afroamerikkalaisen Jesse Owensin menestys oli kuitenkin kolaus natsien suunnittelemalle propagandanäytökselle. Saksan lehdistö kuvaili Owensia ja muita afroamerikkalaisia urheilijoita "mustiksi apujoukoiksi".[2]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berliinin olympialaisten ohjelmassa oli 20 eri urheilulajia ja 129 kilpailutapahtumaa.[8][9][10]
_pictogram.svg){kind=small}
_pictogram.svg){kind=small}
_pictogram.svg){kind=small}
Näytöslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidelajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osallistujat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhteensä 49 valtiota osallistui Berliinin olympialaisiin, mikä oli 12 maata enemmän kuin edellisissä, vuoden 1932 olympialaisissa.[11][8][9] Yksittäisiä urheilijoita osallistui melkein 4000.[2] Kuusi valtiota teki olympiadebyyttinsä näissä kisoissa: Afganistan, Bermuda, Bolivia, Costa Rica, Liechtenstein ja Peru.
Afganistan
Alankomaat
Argentiina
Australia
Belgia
Bermuda
Bolivia
Brasilia
Bulgaria
Chile
Costa Rica
Egypti
Etelä-Afrikka
Filippiinit
Intia
Islanti
Iso-Britannia
Italia
Itävalta
Japani
Jugoslavia
Kanada
Kiinan tasavalta
Kolumbia
Kreikka
Latvia
Liechtenstein
Luxemburg
Malta
Meksiko
Monaco
Norja
Peru
Portugali
Puola
Ranska
Romania
Ruotsi- Saksa
Suomi
Sveitsi
Tanska
Tšekkoslovakia
Turkki
Unkari
Uruguay
Uusi-Seelanti
Viro
Yhdysvallat
Mitalitaulukko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko
Isäntämaa Saksa saavutti mitalitilaston ykkössijan. Paras yksilö oli neljä olympiakultaa voittanut yhdysvaltalainen Jesse Owens.[12][13][14][10][15]
| Vuoden 1936 kesäolympialaisten mitalitaulukko | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Sija | Maa | Kultaa | Hopeaa | Pronssia | Yhteensä |
| 1 | Saksa |
33 | 26 | 30 | 89 |
| 2 | Yhdysvallat |
24 | 20 | 12 | 56 |
| 3 | Unkari |
10 | 1 | 5 | 16 |
| 4 | Italia |
8 | 9 | 5 | 22 |
| 5 | Suomi |
7 | 6 | 6 | 19 |
| 6 | Ranska |
7 | 6 | 6 | 19 |
| 7 | Ruotsi |
6 | 5 | 9 | 20 |
| 8 | Japani |
6 | 4 | 8 | 18 |
| 9 | Alankomaat |
6 | 4 | 7 | 17 |
| 10 | Iso-Britannia |
4 | 7 | 3 | 14 |
| 11 | Itävalta |
4 | 6 | 3 | 13 |
| 12 | Tšekkoslovakia |
3 | 5 | 0 | 8 |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun vapaapainin ranskalainen olympiavoittaja Emilie Poilve sai kultamitalin, soittokunta ryhtyi soittamaan Turkin kansallislaulua. Samassa yhteydessä salkoon nostettiin Egyptin lippu.[16]
Olympiatuli
Kisataidetta
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kruse, Britta; Mende, Armin (1996): Olympialaiset 100 vuotta. Gummerus. ISBN 951-20-4825-6
- Antero Raevuori: Natsien juhla. Seura (2006) 30: 38-42, 47
- United States Holocaust Memorial Museum - Online Exhibition: Nazi Olympics: Berlin 1936
- United States Holocaust Memorial Museum - Library Bibliography: 1936 Olympics
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 235. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
- 1 2 3 4 Berlin 1936 Olympic Games | History, Significance, Jesse Owens, & Facts 9.8.2026. Encyclopædia Britannica. Viitattu 13.8.2026. (englanniksi)
- ↑ Historia: Berliinin olympialaiset 1936 Yle TV 1. Viitattu 13.8.2026.
- 1 2 3 Jorma K. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 486–489. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ Faster, Higher, Smarter: Olympic Inventions Win Gold Medals NBC News. 11.2.2014. Viitattu 13.8.2026. (englanniksi)
- ↑ The 1936 Olympics: A Victory for Propaganda 1.8.2026. Arolsen Archives. Viitattu 13.8.2026. (englanniksi)
- ↑ Opening of 1936 Summer Olympic Games 2026. Holocaust Encyclopedia. Viitattu 13.8.2026. (englanniksi)
- 1 2 Factsheet - The Games of the Olympiad (pdf) 2013. International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- 1 2 Berlin 1936 - Games of the XI Olympiad International Olympic Committee. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- 1 2 Event results Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Berlin 1936 olympic.it. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ 1936 Berlin Summer Games Sports-Reference. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Berlin 1936 Official Website of the Olympic Movement. Viitattu 6.3.2016. (englanniksi)
- ↑ XIth Olympic Games - Berlin 1936 (pdf) Organisationskommittee für die XI Olympiade Berlin 1936 E.V. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Valitut Palat elokuu 2011. Sivu 135
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- YLE Elävä Arkisto: Berliinin olympialaiset 1936
- Berlin 1936 Jean Vivienin kuvaama lyhytfilmi olympiakisoihin valmistuvasta Berliinistä (1936, 16 min 50 s)
- Berliinin olympialaiskylässä ei saa olla naisia edes perunankuorijoina. 17 parturisalonkia 4000 urheilijalle. Olympialaiskylän jokaisessa talossa kaukolämmityslaite kylmien ilmojen varalle, Aamulehti, 11.7.1935, nro 182, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Haidi Hahm-Blåfield : Berliinin olympialaiskentät valmistuvat, Helsingin Sanomat, 31.1.1936, nro 29, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ammunta | Baseball (näytöslaji) | Jalkapallo | Koripallo | Käsipallo | Maahockey | Melonta | Miekkailu | Nykyaikainen viisiottelu | Nyrkkeily | Paini | Painonnosto | Poolo | Purjehdus | Purjelento (näytöslaji) | Pyöräily | Ratsastus | Soutu | Taidelajit | Uimahypyt | Uinti | Vesipallo | Voimistelu | Yleisurheilu
