Operaatio Iskra
| Operaatio Iskra | |
|---|---|
| Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa | |
Operaatio Iskran vaikutukset eturintamalla 12.–30. tammikuuta 1943. |
|
| Päivämäärä | 12. – 30. tammikuuta 1943 |
| Paikka | Leningradin ja eteläisen Laatokanjärven ympäristö, Neuvostoliitto |
| Lopputulos | Strateginen Neuvostoliiton voitto |
| Vaikutukset | Leningradin piiritys helpottui |
| Osapuolet | |
| Komentajat | |
| Vahvuudet | |
| Saksan 18. armeija, 700 tykkiä, 50 panssarivaunua | Neuvostoliiton 8. armeija, 67. armeija ja 2. iskuarmeija, 4 600 tykkiä, 500 panssarivaunua, 900 lentokonetta |
| Tappiot | |
| 12 000 kaatunutta, useita haavoittuneita | 33 940 kaatunutta, 81 142 haavoittunutta ja sairastunutta |
Operaatio Iskra (kipinä) oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton Leningradin ja Olhavan rintamien suorittama operaatio, jonka tarkoituksena oli murtaa Leningradin piiritys.
Saksalaisten rintama oli heikentynyt Stalingradin taistelun seurauksena, mikä avasi edun puna-armeijan joukoille. Neuvostoliiton hyökkäys alkoi 12. tammikuuta 1943 ja päättyi 30. tammikuuta. Sen tarkoituksena oli iskeä kiila Laatokan ja Saksan pohjoisen armeijaryhmän väiin. Kuudessa päivässä venäläiset murtautuivat saksalaisten puolustuksen läpi, työnsivät puolustajat Laatokan rannalta ja saivat aikaan maayhteyden Leningradiin.[1]
Hyökkäyksen seurauksena puna-armeija avasi 8 kilometriä leveän käytävän Leningradiin, johon rakennettiin rautatie jonka kautta kaupunkiin saatiin toimitettua enemmän tarvikkeita kuin Elämän tien kautta. Myöhemmin Neuvostoliitto suoritti alueella operaatio Napatähden, joka myös onnistui helpottamaan Leningradin piiritystä. Saksalaiset kuitenkin onnistuivat jatkamaan piiritystä tammikuuhun 1944 saakka, jolloin Neuvostoliitto suoritti Leningradin–Novgorodin offensiivin, joka ajoi saksalaiset lopullisesti pois Leningradin alueelta 27. tammikuuta 1944 mennessä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Polvinen, Tuomo: Suomi suurvaltojen politiikassa 1941–1944. Jatkosodan tausta, s. 177. WSOY, 1964.