Operaatio Kutuzov
Ulkoasu
| Operaatio Kutuzov | |
|---|---|
| Osa Kurskin taistelua ja itärintamaa toisessa maailmansodassa | |
Neuvostojoukkoja seuraamassa T-34-vaunua hyökkäyksen aikana |
|
| Päivämäärä | 12. heinäkuuta – 18. elokuuta 1943 |
| Paikka | Orjol, Neuvostoliitto |
| Lopputulos | Neuvostoliiton voitto |
| Osapuolet | |
| Komentajat | |
| Vahvuudet | |
| 1 286 000 sotilasta, 2409 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, 2 220 - 3 023 lentokonetta, 26 379 tykkiä | 300 700 sotilasta, 625 panssarivaunua ja rynnäkkötykkiä, 610 lentokonetta, 5 500 tykkiä |
| Tappiot | |
| 429 890 sotilasta, 2 586 panssarivaunua tuhoutunut tai vahingoittunut, 892 tykkiä, 1 014 - 1 705 lentokonetta | 86 064 sotilasta, 218 lentokonetta, tuntematon määrä tankkeja ja tykkejä |
Operaatio Kutuzov oli toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton vastahyökkäys Saksan operaatio Zitadelleen. Operaatio oli nimetty Mihail Kutuzovin mukaan, joka pysäytti Napoleonin sotaretken Venäjälle vuonna 1812.[1] Operaatio alkoi 12. heinäkuuta 1943 ja päättyi Neuvostoliiton voittoon 18. elokuuta. Operaation seurauksena Neuvostoliitto valtasi takaisin Orjolin kaupungin ja Orjolin mutkan saksalaisilta.

Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mercatante, Steven D.: Why Germany Nearly Won: A New History of the Second World War in Europe, s. 226. ABC-CLIO, 2012. ISBN 978-0-313-39593-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Tague, James E.: The Last Field Marshal, s. 300. Xlibris Corporation, 2011. ISBN 978-1-4653-1481-9 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tague 2011, 300
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Operaatio Kutuzov Wikimedia Commonsissa