Monoteismi
- Agnostisismi • Ateismi • Deismi • Henoteismi • Monoteismi • Panenteismi • Panteismi • Polyteismi • Teismi
Monoteismi eli yksijumalaisuus[1] on uskoa yhteen Jumalaan. Se on keskeinen piirre erityisesti niin sanotuissa abrahamilaisissa uskonnoissa – juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa – joissa Jumala nähdään kaiken luojana ja ylläpitäjänä. Esimerkiksi sikhiläisyys on yksijumalainen uskonto, ja joissakin hindulaisuuden suuntauksissa korostetaan yhden jumaluuden palvontaa.[2]
Monoteismin ajatellaan usein muotoutuneen Lähi-idässä muinaisten israelilaisten uskonnon kehityksen myötä. Israelilaisten eli myöhempien juutalaisten uskonto oli aluksi henoteistinen tai monolatrinen, sillä he palvoivat Jahvea mutta tunnustivat muidenkin kansojen omat jumalat. Myös zarathustralaisuus tulkitaan usein monoteistiseksi uskonnoksi.[3]
Monoteistisissa uskonnoissa Jumala ymmärretään yleensä persoonallisena olentona, joka vaikuttaa maailmaan. Jumalan ajatellaan ohjaavan historiaa, ilmoittavan tahtonsa ihmisille profeettojen tai pyhien tekstien kautta ja asettavan moraalisia velvoitteita.[2]
Monoteismi eroaa polyteismistä, jossa uskotaan useisiin jumaliin. Monoteismiin liittyy erilaisia jumalakäsityksiä, kuten klassinen teismi, deismi ja panenteismi, jotka tulkitsevat Jumalan ja maailman suhdetta eri tavoin. Monoteististen uskontojen on ollut vaikea vastata kysymykseen pahan alkuperästä todellisuudessa, jota hallitsee yksi jumala.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monoteismin ajatellaan usein muotoutuneen Lähi-idässä Jahvea palvoneiden israeliittien parissa. Toisaalta faarao Akhenatenin Egyptissä harjoittamaa uskontoa on joskus tulkittu varhaiseksi monoteismin muodoksi. Egyptologi Jan Assmannin mukaan siirtyminen polyteismistä eli monijumalaisuudesta monoteismiin on yksi ihmiskunnan historian suurimmista vallankumouksista.[5] Israeliittien eli myöhempien juutalaisten uskonto oli aluksi henoteistinen tai monolatrinen, sillä he palvoivat Jahvea mutta tunnustivat muidenkin kansojen omat jumalat. Jotkut israeliitit olivat polyteisteja, jotka palvoivat Jahven lisäksi esimerkiksi Baalia. Israeliitit tekivät Raamatun mukaan kuitenkin liiton Jahven kanssa, ja sen jälkeen monet juutalaiset profeetat haastoivat monijumalaisuuden. Lopulta Jahve alettiin nähdä ei vain israeliittien vaan koko maailman ainoana Jumalana.[3]
Wilhelm Schmidtin teorian mukaan monoteismi on ihmisen jumalkäsityksen alkuperäinen muoto, josta monijumalaisuus on vain rappeutuma. Nykyisin alkumonoteismin teoria on laajalti hylätty.[3]
Piirteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuret monoteistiset uskonnot eroavat monista polyteistisista uskonnoista siinä, että monoteismin mukaan koko kaikkeudella on yksi alkuperä ja perimmäinen tarkoitus. Jumala on kaikkeuden luoja. Esimerkiksi kristinuskon mukaan maailma loppuu, kun Jumalan suunnitelma on toteutettu, ja viimeisen tuomion jälkeen toteutuu uusi taivas ja maa. Maailman luomisen ja loppumisen välissä Jumala muokkaa historiaa osallistumalla maailman tapahtumiin – hän ilmestyy ihmisille, tekee ihmeitä, lähettää profeettoja, ohjaa pyhimyksiä ja innoittaa pyhiä tekstejä. Samalla Jumala kuitenkin sallii ihmisille oman tahdon. Ihmisen odotetaan vastaavan Jumalalle oman uskonsa kautta.[2]
Perinteisen monoteismin mukaan kaikesta maailmassa määrää ylimmän älyn persoonallinen tahto, mikä monien mielestä on lohdullista. Monoteismissa ihmisellä voi olla läheinen henkilökohtainen suhde Jumalaan, jota ihmiset voivat rukoilla ja palvella.[2] Kristinuskon ja islamin Jumalan katsotaan olevan taivaassa yhdessä muiden henkiolentojen, kuten enkelien, kanssa.[6] Useimmissa monoteistisissa uskonnoissa Jumalaan on perinteisesti viitattu kielessä samoilla sanoilla kuin mieheen.[2]
Keskeisiä monoteismiin liittyviä jumalakäsityksiä ovat:
- Teismi – viittaa yleensä uskomukseen henkilöityneestä jumalasta, jolla on persoonalliset ominaisuudet.
- Deismi – yksijumalaisuuden muoto, joka uskoo yhden Jumalan olemassaoloon järjen perusteella mutta hylkää uskonnolliset ilmestykset, kuten Raamatun.
- Panenteismi – näkemys, jonka mukaan kaikkeus on Jumalassa, mutta Jumala on enemmän kuin kaikkeus.
- Panteismi – pitää kaikkeutta Jumalana. Panteismia pidetään usein pikemminkin monismina kuin monoteismina.
Usein katsotaan, että monoteismi on jo määritelmältään yhteensopimaton polyteismin kanssa. Useissa monoteistisissa uskonnoissa on kuitenkin moneuteen viittaavia piirteitä. Tunnetuin esimerkki on kristinuskon kolminaisuusoppi. Toisaalta Simo Parpolan kiistanalaisen teorian mukaan muinaisessa assyrialaisessa uskonnossa monet jumalat voidaan nähdä vain yhden jumalan eli Assurin eri ilmentyminä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ monoteismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- 1 2 3 4 5 Ellwood, Robert S. & Alles, Gregory D.: ”Monotheism”, The Encyclopedia of World Religions, s. 299. New York: Facts on File, 2007. ISBN 978-0-8160-6141-9 (englanniksi)
- 1 2 3 Ludwig, Theodore M.: Monotheism. Teoksessa Jones, Lindsay (toim.): Encyclopedia of Religion, s. 6155–6163. Farmington Hills, Michigan: Thomson Gale, 2005. ISBN 0-02-865733-0 (englanniksi)
- ↑ van Baaren, Theodorus P.: Monotheism Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Nissinen, Martti: Miten uskonto sai rajat? Monoteismin ja juutalaisuuden synty. Tieteessä tapahtuu, 2007, nro 3. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
- 1 2 Hämeen-Anttila, Jaakko: Uskonnon kehittyminen historiallisena aikana Lähi-idässä Tieteessä tapahtuu. 22.6.2009. Viitattu 9.5.2023.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Armstrong, Karen: Jumalan historia. 4000 vuotta juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia. (A History of God. The 4000-year Quest of Judaism, Christianity and Islam, 1993.) Suomentanut Markku Päkkilä. Jyväskylä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7027-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
