Siirry sisältöön

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja

Wikipediasta
Image
YK:n peruskirjan kansi.

Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja on sekä kansainvälinen sopimus että Yhdistyneiden kansakuntien tekemä asiakirja, joka määrittelee YK:n periaatteet ja toimintamuodot. YK:n periaatteisiin kuuluvat suvereenien valtioiden tasavertaisuus, valtioiden väkivallasta pidättäytyminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Kansainvälisen tuomioistuimen perussääntö on osa peruskirjaa. Peruskirja antaa sopimuspuolille tiettyjä oikeuksia ja asettaa tiettyjä velvollisuuksia. Sen allekirjoitti San Franciscossa Yhdysvalloissa 26. kesäkuuta 1945 50 YK:n viidestäkymmenestäyhdestä perustajavaltiosta. Puola, joka ei ollut läsnä perustamiskonferenssissa, allekirjoitti sen myöhemmin.[1][2][3][4] Asiakirja astui voimaan 24. lokakuuta 1945, kun turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä ja suurin osa muista YK:n silloisista jäsenvaltioista oli sen ratifioinut.

Suomessa valtioneuvosto antoi 14. joulukuuta vuonna 1955 asetuksen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan voimaansaattamisesta. YK:n peruskirja tuli voimaan samana päivänä.[5]

YK:n peruskirja on talletettu Yhdysvaltojen hallituksen arkistoon.[2] Peruskirjan tulkinnan helpottamiseksi yleiskokous hyväksyi vuonna 1970 valtioiden välisiä ystävällisiä suhteita ja yhteistyötä koskevan julistuksen. Peruskirjan muuttamiseen tarvitaan kaikkien turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden myötävaikutus.[6] Peruskirjaa on muutettu vuosina 1963, 1965 ja 1973.[7]

Valmistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen YK:n perustamiseen tähdännyt sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa uudenvuodenpäivänä 1942. Mukana oli 26 akselivaltojen kanssa sodassa ollutta valtiota. Moskovassa vuonna 1943 järjestetyssä ulkoministerikonferenssissa hyväksyttiin Yhdysvaltain aloitteesta neljän vallan (Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Kiina) yhteinen Moskovan julistus. Julistuksen 4. kohdan mukaan tulevan maailmanrauhan ylläpitämiseksi oli perustettava yleinen kansainvälinen järjestö ja sen perustamiseksi oli ryhdyttävä yhteisiin toimenpiteisiin. Julistuksen antamisen jälkeen kyseiset valtiot asettivat kansalliset asiantuntijakomiteat, jotka alkoivat kukin tahollaan luonnostella uuden järjestön peruskirjaa. Peruskirjan yhteinen valmistelu alkoi Washingtonin lähellä Dumbarton Oaksin konferenssissa elokuussa vuonna 1944.[8][9][10][11] Siellä Yhdysvallat totesi, että kansainvälinen rauha on riippuvainen kansakuntien ja ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisesta. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa ryhdyttiin yhdessä muotoilemaan tuon näkemyksen mukaisesti.[12] Eräitä avoimia kysymyksiä asiakirjasta sovittiin Jaltan konferenssissa helmikuussa vuonna 1945.

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n peruskirja sisältää johdannon, 19 lukua ja 111 artiklaa. Johdanto määrittelee YK:n pääperiaatteiksi rauhan ja ihmisoikeuksien toteutumisen takaamisen. Toisessa luvussa ovat määräykset YK:n jäsenyydestä, jäsenoikeuksien pidättämisestä ja jäsenyydestä erottamisesta. Jäsenyyttä koskevien määräysten jälkeen seuraavat YK:n päätoimielimiä (yleiskokousta ja turvallisuusneuvostoa) koskevat luvut, jotka sisältävät säännökset niiden kokoonpanosta, tehtävistä ja valtuuksista, äänestysmenettelystä ja muista menettelytapakysymyksistä. Peruskirjan 6., 7. ja 8. lukuun on sijoitettu määräykset kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä eli YK:n kollektiivisesta turvallisuusjärjestelmästä.[6][13] Seitsemännen luvun artikloissa turvallisuusneuvosto valtuutetaan asettamaan taloudellisia, diplomaattisia tai sotilaallisia pakotteita ja myös tarpeen vaatiessa käyttämään sotilaallista voimaa, kun jokin tilanne aiheuttaa vaaran kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.[4] Peruskirjan 16. ja 17. luku käsittelevät YK:n asettumista kansainväliseen järjestelmään ja kansainvälisen oikeuden järjestelmään.[13]

Luvut on otsikoitu seuraavasti:[2][14]

  1. Päämäärät ja periaatteet (artiklat 1–2)
  2. Jäsenyys (artiklat 3–6)
  3. Elimet (artiklat 7–8)
  4. Yleiskokous (artiklat 9–22)
  5. Turvallisuusneuvosto (artiklat 23–32)
  6. Riitojen rauhanomainen selvittely (artiklat 33–38)
  7. Toimenpiteet rauhaa uhattaessa (artiklat 39–51)
  8. Alueelliset sopimukset (artiklat 52–54)
  9. Kansainvälinen taloudellinen ja sosiaalinen yhteistyö (artiklat 55–60)
  10. Talous- ja sosiaalineuvosto (artiklat 61–72)
  11. Itsehallintoa vailla olevia alueita koskeva julistus (artiklat 73–74)
  12. Kansainvälinen huoltohallintojärjestelmä (artiklat 75–85)
  13. Huoltohallintoneuvosto (artiklat 86–91)
  14. Kansainvälinen tuomioistuin (artiklat 92–96)
  15. Sihteeristö (artiklat 97–101)
  16. Erinäisiä määräyksiä (artiklat 102–105)
  17. Väliaikaisia turvallisuusmääräyksiä (artiklat 106–107)
  18. Muutokset (artiklat 108–109)
  19. Ratifiointi ja allekirjoittaminen (artiklat 110–111)

Päämäärät ja periaatteet (artiklat 1–2)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjan ensimmäisen luvun mukaan YK:lla on neljä päämäärää ja seitsemän periaatetta.[4] Päämääriä ovat:

  • ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta maailmassa sekä toimia niitä vaarantavien uhkien poistamiseksi
  • kehittää kansakuntien välillä ystävällisiä suhteita
  • aikansaada yhteistyötä kansainvälisiä kysymyksiä ratkaistaessa sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia edistettäessä
  • toimia kansainvälisenä keskuksena, joka auttaa eri maita yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa.

Periaatteita ovat:

  • kaikki jäsenvaltiot ovat tasa-arvoisia ja täysivaltaisia
  • kaikkien jäsenten on rehellisesti ja vilpittömästi täytettävä ne velvoitteet, joihin ne peruskirjan hyväksyessään ovat sitoutuneet
  • kaikkien jäsenten on selvitettävä kansainväliset riitansa rauhanomaisin keinoin vaarantamatta rauhaa, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta maailmassa
  • kaikkien jäsenten on pidättäydyttävä väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä toista valtiota vastaan
  • kaikkien jäsenten on autettava YK:ta jokaisessa toimenpiteessä, johon järjestö peruskirjan nojalla ryhtyy
  • järjestön tulee huolehtia siitä, että myös muut kuin YK:n jäsenvaltiot toimivat rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi
  • peruskirjan nojalla ei ole mahdollista puuttua asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin valtioin sisäiseen toimivaltaan; ainoastaan luvussa VII määriteltyjen pakkotoimenpiteiden osalta tämä on mahdollista.

Muutokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artikloita 23, 27 ja 61 muutettiin yleiskokouksessa 17. joulukuuta 1963. Artiklan 23 muutoksella turvallisuusneuvoston jäsenmäärää lisättiin yhdestätoista viiteentoista. Artikla 27:n muutos koski turvallisuusneuvoston päätöksentekoa ja sen jäsenten äänioikeutta. Artikla 61:n muutos koski talous- ja sosiaalineuvoston jäsenmäärän kasvattamista kahdeksastatoista kahteenkymmeneenseitsemään. Muutokset tulivat voimaan 31. elokuuta 1965. Artiklaa 61 muutettiin uudelleen yleiskokouksessa 20. joulukuuta 1971. Muutos tuli voimaan 24. syyskuuta 1973. Artiklaa 109 muutettiin yleiskokouksessa 20. joulukuuta 1965. Muutos liittyy yleiskokoukseen kokoontumisesta päättämiseen. Muutos tuli voimaan 12. kesäkuuta 1968.[14]

YK:n perustajavaltiot[4]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Yhdistyneet Kansakunnat”, Otavan Iso Tietosanakirja 10, s. 330. Helsinki: Otava, 1967.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kysymyksiä ja vastauksia YK:n historiasta, perusajatuksesta ja tulevaisuudesta Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. Viitattu 26.6.2015.
  2. 1 2 3 Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja unric.org.
  3. ↑ Oikeustiede:Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja tieteentermipankki.fi.
  4. 1 2 3 4 perustietoa_yksta.pdf ykliitto.fi.
  5. ↑ Asetus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan voimaansaattamisesta finlex.fi.
  6. 1 2 Oikeustiede:Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja/laajempi tieteentermipankki.fi.
  7. ↑ UN Charter un.org.
  8. ↑ Hentilä, Seppo: Kylmän sodan, muurien murtumisen ja uuden epävarmuuden aika, s. 964. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
  9. ↑ Dumbarton Oaks Conference britannica.com.
  10. ↑ The Avalon Project : The Moscow Conference, October 1943 avalon.law.yale.edu.
  11. ↑ Preparatory Years: UN Charter un.org.
  12. ↑ United Nations Charter encyclopedia.com.
  13. 1 2 Historia suomenmaa.fi.
  14. 1 2 Amendments to Articles 23, 27, 61 109 un.org.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:United Nations Charter
Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yhdistyneiden_kansakuntien_peruskirja&oldid=23883160”