John Martinis
| John Martinis | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1958 (ikä 67–68) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Kalifornian yliopisto, Berkeley |
| Väitöstyön ohjaaja | John Clarke |
| Instituutti | Google Kalifornian yliopisto, Santa Barbara |
| Tutkimusalue | Kvanttilaskenta |
| Palkinnot | Nobelin fysiikan palkinto (2025) |
| Aiheesta muualla | |
| www.physics.ucsb.edu/people/john-martinis | |
John Martinis (s. 1958) on yhdysvaltalainen fyysikko. Hän rakensi yhdessä John Clarken ja Michel Devoret'n kanssa 1980-luvulla laitteita, joilla voi tutkia kvanttimekaniikan eri ilmiöitä. Kolmikko palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla vuonna 2025.[1][2]
Martinis on opiskellut Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä ja työskennellyt Yhdysvaltain standardisointi- ja teknologiainstituutti NIST:ssä, jossa hän paneutui Coulombin saarron perusfysiikkan ymmärtämiseen ja työskenteli tämän ilmiön hyödyntämiseksi uuden elektronien laskemiseen perustuvan sähköstandardin luomiseksi. Vuonna 2014 Martinis lähti töihin Googleen johtamaan heidän Google Sycamore -kvanttilaitteistohankettaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa ensimmäinen käyttökelpoinen kvanttitietokone.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fysiikan Nobel tutkijoille, jotka toivat pienen kvanttimekaniikan silmille näkyväksi hs.fi. Viitattu 7.10.2025.
- ↑ John Martinis - Facts nobelprize.org. Viitattu 7.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Harry Menear: Executive spotlight: Google Quantum AI Lab's John Martinis technologymagazine.com. 2020. Viitattu 7.10.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta John Martinis Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Muut | |
